Oletko koskaan?
Tiedätkö tunteen, kun mietit jo tulevaa vapaata, illallista, rentoutumishetkeä – ja siinä samassa unohdat elää nyt?
Minä havahdun jatkuvasti siihen, että kelailen jo seuraavaa asiaa, vaikka tämäkin hetki on käsillä. Joskus se on järkevää. Kuten tänään, kun en enää siirtänyt kännykässä pari viikkoa roikkunutta muistutusta ovulaatiotestien tilaamisesta vaan sain viimein lisättyä virtuaaliseen ostoskoriin kasan testejä. Ajattelen lähestyvää hoidonsuunnittelukäyntiä lapsettomuuspolilla, ja toivon, että testeille tulisi käyttöä. Että laittaisimme seuraavan vaihteen silmään, saisimme tarkan suunnitelman ja aikataulun, joiden mukaan edetä. Kun tätä ajattelee, on ihan järkevääkin ennakoida, valmistautua – ja tilata ne testit. No, se on nyt tehty. Halleluja.
Mutta sitten on niitä hetkiä, jolloin mieli lepattelee kaukana jossain, vaikkei ehkä tarvitsisi: Halajaa jo tulevaa viikonloppua, vaikka arkenakin voisi elää.
On helpompi uppoutua haaveilemaan, suunnittelemaan: sitten, kun olemme lomalla; sitten, kun meillä on lapsi; sitten, kun voitamme lotossa; sitten, kun olemme eläkkeellä. Me, kolmikymppiset.
Säilytän yöpöydän laatikossa ruttuista A4-paperia, johon on painettu yhdet kauneimmista ja ajatuksia herättävimmistä sanoista. Luen ne aina, kun tuntuu, että harpon liian suurin askelin eteenpäin ja unohdan hyvät asiat, jotka mulla on tässä ja nyt. Esimerkiksi mies, koira, koti, työ ja läheiset. Oma piha. Iloa tuottavia harrastuksia.
Lue, ajattele ja kopsaa teksti vaikka puhelimen muistioon, jos siltä tuntuu. Ehkä tästä voi tulla sinulle yhtä tärkeä teksti kuin minulle. Ja jos joskus saan lapsen, lupaan, että hidastan vauhtia enkä tanssi niin nopeasti, että musiikki päättyy ennen, kuin olen kuullut siitä melodiaakaan. Viisaat sanat ovat Timothy Ferrissin.
”Oletko koskaan katsellut lapsia karusellissa?
Tai kuunnellut sateen loiskuvan maahan,
seurannut perhosen lepattavaa lentoa,
tai tuijottanut aurinkoa hiipuvassa illassa?
Hidasta toki vauhtia.
Älä tanssi niin nopeasti.
Aika on lyhyt.
Musiikki päättyy.
Kuljetko päivän läpi juoksujalkaa?
Kuuletko vastauksen kun kysyt: Miten voit?
Kun päivä on ohi, lepäätkö vuoteessasi
satojen seuraavien puuhien laukatessa mielessäsi?
Hidasta toki vauhtia.
Älä tanssi niin nopeasti.
Aika on lyhyt.
Musiikki päättyy.
Oletko koskaan sanonut lapsellesi, että se tehdään huomenna?
Etkö kiireesi keskellä näe hänen murhettaan?
Oletko koskaan kadottanut yhteyttä ystävääsi
kun koskaan ei ollut aikaa soittaa ja sanoa hei?
Hidasta toki vauhtia.
Älä tanssi niin nopeasti.
Aika on lyhyt.
Musiikki päättyy.
Kun juokset päästäksesi jonnekin,
et voi nauttia matkasta.
Kun huoli ja kiire täyttävät päiväsi,
on kuin heittäisit lahjan avaamattomana pois.
Elämä ei ole kilpajuoksu.
Kulje siis hitaammin.
Kuuntele musiikkia
ennen kuin laulu loppuu.”