Mitä tarvikkeita kiinteiden maistelun aloittava vauva tarvitsee?

Kääk, mikä viidakko! Pitääkö mun nyt ostaa kaupat tyhjiksi erilaisista muovikipoista, lusikoista, joissa on kuumaindikaattori, nokkamukeista, pillimukeista, ruokalapuista, syömäessuista, tableteista… Stokken vauvoille ja taaperoille tarkoitettu ruokailutarjotin-tablettisysteemi maksaa miltei 60 euroa! Haloo. Siis pelkästään alusta, jonka päälle se ruoka lastataan johonkin kippoon! Mitä tuollainen puolivuotias oikeasti tarvitsee – tarvitseeko se moisen varustearsenaalin? Vai riittäisikö vähempi? 

Syöttötuoli meillä jo on. Stokken Tripp Trapp, jonka ostin viime kesänä edullisesti nettikaupan kamppiksesta. Tuoli kasattiin jo tovi sitten ruokapöydän ääreen odottamaan, vaikka vauva aloittanee kiinteiden muonien maistelun todennäköisesti vasta kuusikuisena. Jotenkin se kuuden kuuden täysimetys on mulle tärkeä juttu – ja vaikuttaa siltä, että pirpanallekin se on varmaankin ihan sopiva ajankohta ottaa tissin ohella suuhunsa välillä lusikallinen jos toinen jotain muutakin. 

Jonkinlaisen suojatabletin aion hommata, mutta mikä olisi järkevän hintainen ja pysyisi pöydällä, ettei ipana saa sitä heti huitaistua kippoineen lattialle? 

En pidä muoviroinasta, joten sitä hankin mahdollisimman vähän. Jos nyt jotain lautasta, lusikkaa jne. on käytännön elämän helpottamiseksi hommattava, mitä te muut suosittelisitte? Minkä olette kokeneet hyväksi, entä turhaksi? Onko imukupista lautasen pohjassa oikeasti valtavaa hyötyä vai liitääkö kuppi pöydältä lattialle ihan yhtälailla, olipa pohjassa imukuppia tai ei? 

Sekin mietityttää, miten vauvaa on tarkoitus syöttää… Nyt, piirun alle viisikuisena, hän ei vielä osaa istua. Pidetäänkö ipanaa siis alkuun sylissä ja syötetään ne parit lusikalliset siinä vai miten? 

Tässä pari syytä, miksi mulla ei ole ollut kiirettä kiinteiden kanssa. Tissittely on kivaa, helppoa ja ilmaista. Tissi suuhun vaan ja maha täyteen. Mutta ymmärrän, että pian lähestytään etappia, jolloin pottua ja porkkanaa on alettava makustella.

Nyt, jos koskaan, kerro siis, mitä vipstaakeleita suosittelet vauvan ruokailukokemusten aloittamiseen ihan ehdottomasti ja mistä sellaiset saa edullisimpaan hintaan, jos tällainenkin tuore tieto muististasi löytyy. Täällä yksi mutsi kiittää jo etukäteen. 

Sen sentään tiedän, että koska meillä tehdään muutenkin kaikki ruoka itse, vauva tulee saamaan niin ikään itse valmistettuja soseita – menee ihan samalla vaivalla kuin aikuistenkin ruoan valmistaminen. Alkuun varmaankin mennään syöttötekniikalla, ja kun vauva saa lisää valmiuksia maisteluun, hän pääsee harjoittelemaan myös sormiruokailua. 

Mä otan kaikki vinkit vastaan NYT. Kiitos, ihanat!

Ps. Hullut hulinaviikot lienevät täällä ohi. Kaksi viikkoa valvominen, tissillä kieppuminen ja vartin välein heräily kestivät. Vauvalla oli val-ta-vat silmäpussit. Mutta nyt meillä nukutaan taas öisin, halleluja!

Koti Ruoka ja juoma Lapset

Nelikuisen hulinat: Vauvan silmäpussit ja väsynyt äiti

Vauvaa väsyttää. Äitiä väsyttää. Isää väsyttää. Koiraa väsyttää. 

Siinä tiivistys tämän hetken tunnelmista. Vauva on pian neljä- ja puolikuinen, ja meillä eletään kunnon hulinavaihetta. Pariin viikkoon yöt on heräilty vartin-tunnin välein. Vain tissi helpottaa, mutta ei sekään aina. Kädet viuhtovat, jalat potkivat ja yli 60-senttinen, yllättävän jäntevä kroppa kiemurtelee. 

Joillakin kerroilla tissi pitää tarjoilla suuhun kymmenen kertaa ennen kuin viuhtominen rauhoittuu ja kädet tyyntyvät hypistelemään toisiaan tai äitiyspakkauksesta tullutta unipupua. Syödään, äiti makoilee kyljellään niin, että selkä on aivan juntturassa, vauva nukahtaa koiranuneen ja äiti valvoo. Jos äiti alkaa vaipua uneen, vauva havahtuu hereille ja alkaa etsiä suullaan tissiä. Jos tissiä ei välittömästi löydy, tulee äänekäs nootti.

Koiravanhus tepastelee levottomat yöt huoneesta toiseen etsien kolkkaa, jossa saisi nukkua rauhassa. 

Koska olen jo oppinut, että vauvaelämä on siirtymistä vaiheesta toiseen, odotan jo seuraavaa vaihetta. Olisiko se sellainen suvantotyyppinen? Vähän enemmän unta, enemmän hymyjä, pirteämpää fiilistä koko perheelle? Tekisi nimittäin hyvää! 

Uskomatonta muuten, vauvalle voi nähtävästi tulla silmäpussit! Jotenkin ajattelin, ettei moisia voisi putkahtaa tuollaiselle pienelle, tuoreelle ihmisenalulle, mutta kyllä vaan voi. Vauvaparan silmänympärykset ovat hulinoinnin ja valvomisen jäljiltä violetihtavan tummat ja hänellä on lähes yhtä näyttävät renkaat tuikkivien silmiensä alla kuin äidillään. Tosin vauva näyttää väsymyksestä huolimatta suloiselta, äiti harmaalta, näppynaamaiselta ja ryytyneeltä. 

Kysyin eräältä yhdeksänkuisen pojan äidiltä taannoin, hulistiinko heillä nelikuisena ja kauanko villiä menoa kesti. Hän tirskahti nauruun ja sanoi, ettei mitään muistikuvaa. Mutta että viimeiset kaksi yötä ovat olleet ekat, kun vauva on nukkunut vain parilla herätyksellä ilman mainittavia hulinoita. Yhdeksänkuisena. 

Miten on, toveriäidit, hulistiinko teillä erityisesti nelikuisena? Millaista meno oli? Miten itse jaksoit, jos unet jäivät tavallistakin vähäisemmiksi? Ja ennen kaikkea, jäikö hulina kasvavalla ipanalla ns. päälle vai helpottivatko yövipatus ja päivien levottomuus jossain vaiheessa? 

Tämä äiti haaveilee jo iltapäivän kahvikupillisesta ja retkottaa puolikanveesissa sohvan kulmauksessa sen hetken, kun väsynyt vauva syö ja torkkuu sylissä 11:nnen putkeen valvotun yön jälkeen. 

Perhe Lapset Vanhemmuus