22+1, huikeaa kyllä, enää pari viikkoa kolmannen raskauskolmanneksen alkuun. Mihin aika hupenee? 

Yhtäältä mahtavaa, sillä pienen poikamme tapaaminen lähestyy! Toisaalta jännittävää ja vähän pelottavaakin, tuleeko meistä hyviä vanhempia, osaammeko hoitaa ja kasvattaa lasta oikein, miten Pikkutyypin tulo vaikuttaa parisuhteeseen? Uskon kyllä, että kaikki sujuu hyvin. 

Vauvan vaatearsenaali kasvaa hyvää vauhtia. Pidän kirjaa jo hankituista jutuista ja niistä, mitä vielä uupuu. Viisi- ja kuusikymppisiä vaatteita löytyy jo hyvin: bodyjä, puolipotkareita, potkupukuja, sukkia. Tilailin verkkokauppojen aleista jo pari seiskakymppistä perusvaatettakin. Ja äitiyspakkaus täydentää hyvin vaatekaappia niiltä osin, mitä vielä vauvan ensimmäisten kuukausien tamineista puuttuu. 

Olen ostanut vauvanvaatteet pääosin uutena Lindexin, Kappahlin, Henkkamaukan ja Polarn O. Pyretin aleista, ja mielestäni tehnyt melko hyviä löytöjä fiksuun hintaan. Pari nallehaalaria tilasin Torin kautta uudenveroisina, ja olin kauppoihin tosi tyytyväinen. 

Sain myös sukulaiselta satsin vauvanvaatteita, sitterin, leikkimaton ja muuta tavaraa, ja enemmänkin olisi ollut tarjolla. Mutta. Tässä tuleekin syy siihen, miksi suhtaudun käytettyihin tekstiileihin epäilyksellä, jos ne tulevat kodista, jossa suhtaudutaan vähemmän neuroottisesti siisteyteen ja puhtauteen. Lahjoituskamppeet nimittäin haisevat likaiselle, ja haju on tosi pinttynyt. 

Olen tuulettanut niitä pihalla, pesin kaiken kuudessakympissä kahdesti. Olen myös nettiohjeiden mukaan liottanut vaatteita etikkavedessä ja jopa pessyt koneessakin kertaalleen etikkaliemellä, tahranpoistoaineilla ja kaikilla mahdollisilla hajusieppareilla. 

Ja edelleen vaatteet lemahtavat tunkkaiselle. Vaatteita on käytetty vain yhdellä lapsella, mutta sukulaiseni oli ilmeisesti pakannut vaatteet käytön jälkeen laatikkoon osittain pesemättöminä, ja haju on ehtinyt pinttyä. Onko näille enää mitään tehtävissä? Nimimerkillä, haisuvaatteet killuvat taas tuulettumassa pyykkinarullani. En haluaisi heittää niitä pois, koska ovat hyväkuntoisia, mutta haju on melko epämiellyttävä. 

No joo, taidan jatkossakin metsästää vaatteet uutena alennusmyynnistä. 

Mistä puheenollen, olen pikkuhiljaa alkanut miettiä, mitä Pikkutyypin huoneeseen. Alkuun vauva tuskin viettää sillä paljoakaan aikaa, mutta haluan silti laittaa huoneesta suloisen ja viihtyisän, samalla muun kodin sisustukseen sopivan. Huoneessa on tällä hetkellä vain sohva, telkkari ja vaunut (jotta voin ihailla niitä ja käydä välillä vähän hytkyttelemässä niitä huvikseni). 

Tarvitaan ainakin matto, pinnis, kivoja tekstiilejä ja söpöjä tyynynpäällisiä sohvatyynyihin. Huone on vasta tapetoitu ja maalattu, joten ajattelin virittää yhdelle seinälle huoneen metsäteemaan (yksi seinistä on tapetoitu Vallilan hopeanhohtoisella oksatapetilla) sopivan seinätarran, jossa on puu, lintuja ja eläimiä. Sen saa kätevästi pois mukulan kasvaessa, jos tuntuu myöhemmin liian lapsekkaalta. Pari tauluhyllyä pitää myös laittaa, sillä, tahtoisin huoneeseen muutaman kivan taulun ja kuvia perheestä, Pikkutyypin kasvusta sekä meistä vanhmmista. 

Ikean reissu on jo suunnitteilla, ja ostoslistaakin olen rustaillut. 

Ai niin, mainitsin postauksen otsikossa mahaelämöinnistä, ja sitä tosiaan piisaa. Pikkutyypin mylläysinto vaihtele päivittäin, mutta kaikenkaikkiaan liikkeet tuntuvat koko ajan enemmän. Mieskin on tuntenut kunnon pomppuja ja kommentoi niitä aina yhtä yllättyneesti ihaillen. Pikkukaverin voimat selvästi kasvavat!