Toinen kolmannes on virallisesti alkanut. Melkoista, että enää kaksi kertaa saman verran aikaa, ja pikkutyyppi syntyy!
Koska kolme kuukautta ovat jo mullistaneet maailmani, ajattelin plärätä puhelimen muistion läpi ja kiteyttää, millaisia vaiheita ihan alkuraskaudessa koin. Oireet, ajatukset, tuntemukset. Olen pitänyt niistä päivittäin tai ainakin muutaman päivän välein kirjaa plussakierron alusta alkaen (kirjanpito löytyy myös yritys- ja hoitoajalta).
Rustailen fiiliksiä tähän ja höystän niitä muutamilla poiminnoilla muistiinpanoistani.
Raskausviikot 1–2 (siis plussakierron alusta hedelmöittymiseen)
Menkat olivat, taas, olemattomat ja kestivät yhden päivän. Soitan lapsettomuuspolille ja pyydän uutta hoidonsuunnittelukäyntiä. Saan ajan, mutta hoitaja käskee jatkaa sitä ennen vielä viidennen kierron Letrozoleja.
Hoitaja käski puhelimessa vetää TAAS letroja, vaikka niistä ei ole mitään hyötyä, mutta koska niitä VOI syödä vaikka 6 kiertoa (kiva). Vihaan tätä lapsettomuuspaskaa.
En tuntenut ovulaatiota enkä uskonut lainkaan ovuloivani.
Raskausviikot 3–4
Päänsärkyä, arat rinnat, mahaa tuikkii, vatsa on sekaisin. Oletin menkkaoireiksi.
Käynti lapsettomuuspolilla. Sovimme inseminaatioaikataulusta, pistettävistä hormoneista ja harjoittelemme pistämistä. Lääkäri tutkii minut ja toteaa, että limakalvo tosiaan tarvitsee buustaamista. Haen apteekista hormonit jääkaappiin.
Kunnes seuraavana iltana tapahtuu jotain odottamatonta.
Alkaisko menkat yöllä, jos teen illalla piruuttani raskaustestin?
Tein testin täysin hupimielessä. Kun palasin katsomaan testiä, siinä oli KAKSI VIIVAA! Siis mitä?!
Raskausviikot 5–6
Viisi muutakin raskaustestiä näyttää plussaa. Kerron miehelle toisen testin kohdalla. Kysyn lapsettomuuspolilta, mitäs nyt tehdään. Verikoe vahvistaa raskauden.
Onnellinen. Ja vähän kauhuissani, hyvällä tavalla. Elämä saattaa muuttua. 🙂
Heikottaa, kuvottaa, jatkuva nälkä. Aamupuuro palautuu vatsasta vauhdilla lautaselle. Tissit kipeät. Selvitämme, mitä raskaana saa syödä. Palelee. Alavatsassa tuikkivaa kipua. Uniongelmia. Hampaita pestessä yököttää eniten. Syön kuin hevonen.
Raskausviikot 7–8
Uff. Oloja pidelly. Jatkuva huono olo. En oksenna, mutta yökin ja yrjö on hilkulla. Ajattelen ruokaa koko ajan.
Alkuraskauden ultrassa löytyy reilun sentin mitainen toukka, jonka sydän jyskyttää hurjaa vauhtia. Toukan vieressä kohdussa näkyy lääkärin sanoin sen eväspussi, ruskuaispussi. Kaikki on niin hyvin kuin olla voi.
Tissikipu jatkuu, samoin pissahätä, iltaa kohden huono olo lisääntyy. Ruokaa on saatava vähintään parin tunnin välein tai iskee kammottava olo.
Mua ei saa hermostumaan millään. Autan ja tsemppaan muita hulluna, ja oon jotenkin ÄIDILLINEN.
Raskausviikot 9–10
Väsyttää, palelee, alavatsaa tuikkii. Jatkuva syöminenkään ei poista kuvotusta. Hajuherkkyys, yölliset vessaheräämiset, hampaiden pesu edelleen horroria.
Ensimmäinen neuvola, josta ei tullut sen kummempaa ahaa-elämystä. Melko turha käynti, ei tullut mitään uutta. Olisin halunnut yrittää kuunnella sydänäänet, mutta hoitaja ei suostunut. Seulontaverikokeet.
Ulkoiluhousut eivät meinaa mahtua kiinni.
Iltakuvotus voimissaan. Lohen haju on pahinta, mitä tiedän.
Se haju, hyi. Yrjön lento oli lähellä. Sain vähän närpittyä, mutta voin sanoa, etten kyllä pistä suuhuni lohta ihan lähiaikoina. Ehkä pahin haju- ja makureaktio!
Vapaapäivinä ehtii levätä ja olokin pysyy parempana. Jotkut hajut ja ruoat aiheuttavat voimakkaita ällöreaktioita – hedelmiä, kirpeitä karkkeja, suolakurkkua ja ruisleipää juustolla tekee mieli. Samoin jäisiä mustikoita.
Raskausviikot 11–12
Hommasin UnbornHeartin kotidopplerin. Sykkeen löytäminen vei aluksi aikaa, mutta kun oppi etsimään, homma helpottui. Mikä ihana ääni. Kop-po-ti-kop-po-ti-kop-po-ti… 160 kertaa minuutissa.
Raskauden pimittäminen muilta alkaa tuottaa ongelmia. Pieni vauvakummun alku näkyy jo, yritän peitellä sitä löysillä paidoilla. Ihmisten ilmoilla myös ruokailu on mutkikasta – melkein kaikessa ravintolaruuassa on jotain, mitä ei saa syödä. Majoneesia, puoliraakaa lihaa, pastöroimatonta juustoa, vakumoitua kalaa… Mutta olen tarkka kuin haukka.
Kuvotus vähentyy, mutta hampaiden pesu yököttää edelleen. Kaon edelleen ainakin pari suullista mahanesteitä lavuaariin jokaisella pesukerralla. Ruokailussa voi vähän höllätä, sillä ellotus ei iske enää automaattisesti kaksi tuntia syömisestä.
Uusi tuttavuus on aiempaan verrattuna erilainen vatsakipu. Kohdun kasvukipuja, oletan. Kipu on tuikkivaa, mutta voimakkaampaa, pistävämpää kuin aiemmin, ja tuntuu selvästi kohdun seudulla. Myös alavintturissa tuikkii, ilmeisesti liitoskipuja?
Mä rakastan niin paljon meidän pientä. Toivon koko sydämestäni, että hän syntyy terveenä ja vahvana onnellisille vanhemmilleen syksyllä.
Nt-ultrassa pikkutyyppi heittelee voltteja, haukottelee ja viuhtoo vimmatusti käsillään ja jaloillaan. Kaikki on juuri kuten pitääkin.
Olen niin kiitollinen ja onnellinen, että vauvalla on kaikki hyvin. Nyt hän on reilut 6 cm pitkä päästä peppuun.
*****
Toisen kolmanneksen kunniaksi aion tilata tänään nettikaupasta vauvan ensimmäisen vaatteen.
