Miten kerroit raskaudesta vanhemmille?

Muutaman hassun päivän päästä aiomme kertoa vauvasta sekä mieheni että minun vanhemmille. Koska olen hermoilija, tämäkin jännittää etukäteen. 

Mies valtuutti minut tuumimaan kivoja tapoja kertoa. Molempien vanhemmat on kutsuttu erikseen kahvittelemaan meille, joten monenlaisia mahdollisuuksia kertoa on. Kuitenkin kasvotusten haluamme uutisen paljastaa. Luvassa on taatusti ainakin ilon ja liikutuksen kyyneleitä. Luultavasti minä ensin hyperventiloin henkisesti ja sen jälkeen kyynelehdin vuolaasti, herkkis kun olen. 

Olisi kiva kuulla, miten te olette kertoneet raskaudesta vanhemmillenne tai muille läheisille? Keksittekö jonkin hauskan tavan näyttää tai kertoa asia vai sanoitteko suoraan, että teille tulee vauva? 

Hetki on varmasti tavalla tai toisella ikimuistoinen. Meidän molempien vanhemmille lapsenlapsi on ensimmäinen, joten jotenkin olisi mukavaa keksiä erityisen söpö ja mieleenpainuva tapa paljastaa raskaus. 

Nyt siis parhaat kokemukset ja vinkit jakoon, kiitos! 

PS. Miten läheiset reagoivat, kun kuulivat raskaudesta ekan kerran? Näitäkin tarinoita olisi kiva kuulla. 🙂 

Perhe Raskaus ja synnytys

Nt-ultrassa kaikki hyvin

Pikkutyyppi on täydellinen! Ainakin meidän mielestä. Nt-ultrassa mylläsi vauhdikas pikkuinen, joka näytti jo ihmiseltä. Sorjat jalat potkuttelivat, kädet heiluttelivat kasvojen ympärillä. 

Tutkimuksesta pari sanaa: Kätilö ultrasi sekä vatsan päältä että alakautta. Välissä piti käydä vessassa ja pomppia, jotta vauva saatiin kääntymään lokoisasta asennostaan paremmin esille – vauvan köllimäpaikka näytti aivan laiskanlinnalta, ilmankos hän siinä viihtyikin jäseniään ojennellen. Vastaanotolla meni noin 40 minuuttia. Kätilö oli aivan ihana. Lopuksi varattiin aika rakenneultraan. 

Kaikki löytyi, mitä pitikin. Tyyppi kiepautteli loppupeleissä menemään sellaisella vauhdilla, että kätilöllä piti kiirettä ottaa mittoja ja kuvia. 

Ja mitä ihania kuvia saimmekaan mukaamme! 

On iso helpotus, että niskaturvotus oli vähäistä, samoin mittaustuloksen ja seulontaverikokeen tulokset yhdessä olivat riskiltään matalat, eli tosi hyvät. Huh. 

Nyt uskaltaa taas hengittää, kun tiedämme, että vauva kasvaa hyvin, liikkuu vinhasti ja vaikuttaa olevan kaikin puolin sisukas sissi, kuten olen koko raskauden tuumannut. 

Todella huojentunut olo. Ja rakastunut. Kiitollinen. 

Tästä se vauvavalmistautuminen alkaa. Tarvikkeita, vaatteita, vaunut, turvakaukalo. Rauhassa harkiten, mutta jo syksyyn valmistautuen. <3

Perhe Raskaus ja synnytys