Helpotus. Kohdussani kasvaa pieni ihmisenalku, 11,1 millimetriä pitkä. Yhtä sydäntä koko tyyppi, kuten lääkäri vitsaili. Tyypillä on nyt 7+1 niin iso sydän suhteessa muuhun kroppaan. 

Kaikki on hyvin. Pikkutyyppi on siellä, missä pitääkin. 

Mies oli mukana ja aivan haltioissaan. Oli huikea hetki nähdä ultraäänimonitorin ruudulta pieni ihmisemme, jolla oli vieressään kohdussa selvä rengas, eväspussi, sanoi lääkäri. Sinnekö ne mun syömäni murkinat menevätkin, kun on koko ajan nälkä, vitsailimme miehen kanssa. 

Sain äitiyskortin. Tuntuu ihanalta, epätodelliselta, uudelta tulevaisuudelta. Unelmamme täyttymykseltä. Pieni ihmeemme, jota lääkäri ja kätilökin ihailivat ja ihmettelivät. 

Ja tänään julkistetaan vielä uusi äitiyspakkauskin. Nyt tuntuu, että kaikella on tarkoitus. Lapsettomuusvuosien tuska tuntuu helpottavan, pikkuhiljaa. Sitä mukaa, kun raskausviikkoja kertyy. 

Ja lisäksi, olen rakastunut, vatsassani kelluttelevaan pikkutyyppiin. <3