Hampaiden pesusta on tullut melkoista horroria. Riittää, että tungen harjan suuhuni, kitaan pulpahtaa oksennus. Saatika, että hammastahnaa alkaa lillua suussa sillä aikaa, kun vielä harjailee purukalustoa. Silloin tulee satavarmasti ykä. Kuten tänä aamuna, kun harjaaminen oli kestänyt yli viisi sekuntia. Siinä sitä olikin suullinen mansikkasmoothieta sitten lavuaarissa tahnaklähmän seassa. Pahoittelut rehellisestä kuvauksesta.

Oikeastaan sekin riittää, että nyt tätä kirjoittaessani ajattelen hammaspesua. Yöks… Vatsassa kuplii, polttelee ja pulpahtelee. Jos antaisin, oksennus tulisi. Heti.

Googlailin huvikseni sanoilla alkuraskaus ja hampaiden peseminen, enkä todellakaan näy olevan ainoa, jolla on tällainen eksoottinen raskausoire. 

Olen kokeillut pestä hampaani seisoskellen, ajatellen jotain ihan muuta kuin suussa lilluvaa hammastahnaa ja hyrisevää harjauskonetta, istuen, kumartuen lavuaaria päälle, ei kumartuen, kyykyssä, ympäriinsä tepastellen. Yhtä kaikki, laatatuttaa silti. Vähintään pari ruokalusikallista mahanesteitä tulee hissillä ylös jokaisessa harjaussessiossa. 

Keskustelupalstoilla joku vinkkaa lasten hammasharjasta olevan apua, toinen suosittelee neutraalimman makuista vaahtoamatonta hammastahnaa. 

Itse veikkaan, että tähän ei auta muu kuin synnytys. Tai ehkä sitä ennen mahdollinen pahoinvoinnin helpottaminen yleisesti. 

Pahoinvointi on muuttanut muotoaan parissa viikossa. Plussatestin jälkeen viikolla neljä ja viisi pahoinvointia ilmeni lähinnä nälkäisenä (vaikkei mulla normaalisti ole kahden tunnin välein nälkä) tai iltaisin tai aamuisin, jos edellisestä syömisestä ja juomisesta oli aikaa. Ja olo korjaantui ihanasti normaaliksi pienelläkin murkinalla.

Nyt kuudennella viikolla (6+3 tänään) ruoalla ei todellakaan saa kuvotusta hallintaan. Viime yönä näin unta, että mulla oli paha olo. Kun heräsin, oli paha olo. Huitaisemalla kitusiin kaurakeksin selvisin aamulenkin koiran kanssa yrjöämättä. Mutta varsinaisen aamupalan tienoilla kuvotus palasi ja voimistui. 

Päivällä parin tunnin kävelylenkki helpotti etomista juuri siksi aikaa, kun olin ulkona ja pysyin liikkeessä. Heti, kun tulin sisään, tuttu tunne palaili. 

Lounaaksi närpitty poronkäristys ei meinannut millään mennä alas. Eilen ihan hyvältä maistunut sapuska oli lämmitettynä tänään mun hormonihuuruisessa mielessäni muuttunut oudolta haisevaksi ja koostumukseltaan epäilyttäväksi mönjäksi, josta haarukoin suihini kirpeät puolukat, suolakurkut ja vähän muusia. Pahinta on, jos haarukan lastaa pullolleen, ja ruokaa tulee suun täydeltä. Silloin tulee kiire roskikselle tai pöntölle. Mikähän siinäkin on! Jos ruokaa on suussa kerralla ihan vähän, etominen ei todennäköisesti ylly. 

Mutta vesi! Kylmä hanavesi. Ah. Siinä on eliksiiri, jota kuluu litroittain ja jatkuvasti. Ja se maistuu taivaalliselta. Taidankin ryystää sohvapöydällä olevan vesituopillisen tyhjäksi. 

Kuulostanko jo ihan (raskaus)hourupäältä? 😀