Ähäkutti, eipä välttämättä olekaan. 

Sorry, viime postauksesta on vierähtänyt tovi. Kertaan siis kuukauden tapahtumat. Ne onkin helppo tiivistää parilla ranskalaisella:

– Clomifen. Suuri huijaus, jos minulta kysytään. Toisin kuin viime postauksessa kuumottelin parin pillerin jälkeen, ne eivät todellakaan auttaneet minua ovuloimaan. Päinvastoin, en ilmeisesti ovuloinut lainkaan, follit eivät liiemmin kasvaneet ja jättibonuksena päälle, nuo ihanaiset tabletit kutistivat limakalvonikin olemattomiin. Paska nakki, niin sanoakseni. Lisäksi sain jäätäviä sivuoireita ja kevyen hermoromahduksen. 

– Edellä listatut vaikutukset (miinus hermoromahdus) kävivät siis ilme Clomi-kierron ultrassa. Lääkäri tuikkasi ultrauspuikon sisuksiin, mutristeli ja totesi, että ei jatketa Clomeilla ja että tästä kierrosta ei ole mahiksia mihinkään. No, ei ihan noilla sanoilla, mutta selväksi tuli. 

– Elokuun kierto oli jännä myös siitä, että ei ollut mitään tyypillisiä kiertoon liittyviä oireiluja. Ei ovistuntenuksia, tissikipuja, ei mitään. 

– Paitsi, että samoihin aikoihin Clomien nappailun kanssa alkoi tulla outoja juttuja, joiden hokaamiseen mulla meni pari viikkoa. Sain helvetinmoisen virtsatietulehduksen, joka ilmeni, anteeksi yksityiskohtainen kuvailu, sillä että pissaaminen oli kuin istumista palavan nuotion päälle, pissasin verta ja aloin olla jo ihan kuumeissani ja sekaisin, kun viimein tajusin hakeutua lekuriin. Olen satavarma, että Clomien ohentamat limakalvot eivät pystyneet puolustautumaan pöpöjä vastaan, ja siksi sain tuon perkeleellisen vaivan. Syynä saattoi myös olla punkkajumpan jälkeinen makoilu söngyssä tyyny takaliston alla ja jalat kohti kattoa. En muuten tee moista enää ikinä enkä suosittele muillekaan. 

– Elämäntavoista ja kepulikonsteista. Vaihdoin monivitamiinit tehokkaampiin, sekä miehelle että itselle. Napsimme nyt foolihapon lisäksi e:tä, d:tä, b:tä, magnesiumia ja sinkkiä sekä lusikalliset vehnänalkioöljyä per päivä. Kaikkea on kokeiltava. Erikoisoluet ja viinit pantiin pannaan, ainakin pariksi kolmeksi kuukaudeksi. Urheilua runsaasti (unohtuvatpahan kiertopäivät ja pakkojyystöt ainakin treenien ajaksi). 

Kohti uutta kiertoa ja yritystä, osa XX 

Ja niinpä päästään uuteen kiertoon, joka paukahti 30-päiväisen Clomi-kierron jälkeen. Nyt on päivä numero kolme. Otin aamulla ekan Letrozolin, joka tuuraa nyt siis Clomeja ja on lapsettomuushoitojen seuraava vaihtoehto kohdallani. 

Idis on siis taas kasvatella folleja isommiksi ilman, että limakalvot kärsivät. Jos vaikka saisin ovulaation?? Tai munasolu oikein hedelmöittyisi ja kiinnittyisi???

Tai jos Letrotkaan eivät skulaa, sitten päästäänkin heti ensi kierrossa piikityshommiin. 

Perkele vieköön puolitoista vuotta on jo hujahtanut tosiyritystä. Väsyttää, tympii, kyrsii ja jurppii. En iloitse aidosti kenekään raskauksista tai vastasyntyneiden pikkuvarvaskuvista, sori vaan. Teeskentelen kyllä, jos on pakko. ”Voi, miten ihania uutisia, onneksi olkoon, aivan ihanaa…” 

Läpi menee kuin väärä raha. On mahdoton olla aidon ilahtunut toisen raskaudesta, kun itse ei tunnu onnistuvan millään. Eivätkä nuo lapsiperheidyllissään piehtaroivatkaan tunnut ymmärtävän, että ei, ei se lapsi sieltä tule, kun vain lopettaa ajattelemasta ja yrittämästä sitä. 

No, siteeraan itseäni, joten leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Vähän pelottaa reilun viikon päässä olevan ultra. Mitä, jos Letrotkaan eivät toimi? Mitä jos jään lapsettomaksi kokonaan? Tuleeko minusta katkera loppuiäksi? Miten mies kestäisi? Miten parisuhde kestäisi? Mitä mieltä elämässä olisi? 

*****

Te, jotka olette syöneet Letrozolia raskautuaksenne, miten tuo on teillä tepsinyt? Onko tullut sivuvaikutuksia? Montako kiertoa söitte? Oliko teillä lisäksi jotain tukilääkityksiä? Entäs, jos Letroista ei ollut apua, mitäs sitten? 

Kolme ihmetablettia popsittu, ja olen taas onnistunut valamaan itseeni uskoa, että tässä kierrossa voisi natsata. Lisäksi tuntuu jo nyt, että hormonihuurut alkavat vaikuttaa. 

Viime yönä piehtaroin lakanoissani jäätävien kuumien aaltojen kanssa. Helotin kuin patteri, naama ja muukin ruho tulikuumina. Potkin peitot syrjään ja paistuin silti. Seuraavaksi taas kalisin kylmästä ja hilasin peiton korviin. Ei yhtään mun tapaista. 

Ei hitto vie, tällaistäkö naisen elämä on sitten, kun on vaihdevuodet, tuumailin unenpöpperössä. 

Clomifeenihän on siis keinotekoinen antiestrogeeni, joka saattaa aiheuttaa vaihdevuosioireita muistuttavia tuntemuksia. 

No, kuumat aallot on nyt ainakin koettu. Lisäksi olen ollut tuntevinani jonkinlaista paineentuntua alavatsalla, mitä ei mulla tunnu oikeastaan koskaan alkukierrosta. 

Huomaan myös, että nyt, kun käytössä on jälleen uusi vippaskonsti raskautumisyrityksessä (Clomit, vehnänalkioöljy) googlailen taas vimmatusti, muun muassa tällaisin hakusanoin: Clomifen raskaus todennäköisyys, Clomifen kokemuksia, miten nopeasti clomifen raskaus, vehnänalkioöljy raskaus jne.

Ei tämä ihan tervepäisen hommaa ole. Toivon, petyn, toivon taas, olen jo varma, että nyt, sitten taas petyn. 

Perkeleen kuluttavaa! 

Vastapainoksi vauvahourailulle päätimme miehen kanssa aloitella pitemmän tipattoman ja nykyistäkin terveellisemmän kauden, jotta saa enemmän energiaa urheiluun ja olemiseen.

Liikumme paljon yhdessä, mutta olemme myös vähän herkkuperseitä. Hyvät viinit, erikoisoluet ja niille palanpainikkeet maistuvat välillä liiankin hyvin. 

Normaalipainoisia ja hyväkuntosia olemme kyllä, mutta pieni ryhtiliike oman fyysisen olemuksen suhteenkin saattaisi avittaa raskautumista. Ehkä. En tiedä. Kaiken olen valmis tekemään. Ja nyt kesämässäilyjen jälkeen tulee kyllä tarpeeseenkin ottaa itseä niskasta kiinni.

*****

Kp 5. Vielä kahtena päivänä Clomeja – ja toivottavasti ne toimivat kuin häkä. Mieskin tuntuu saaneen buustia motivaatioonsa (on kokoajan kimpussa), kun syön hormoneja.

Viiden päivän päästä seurantaultra tabujen vaikutuksista. Pitäkää peukkuja! Jospa tämä olisi se meidän kierto (paree olla!!!)

Millaisia kokemuksia sinulla on Clomifenistä? Oletko tullut raskaaksi Clomi-kierrosta?