Toisen lapsen kaipuu

Ei tullut joulun ihmettä. Aattona alkoi menkat. Pääsin jo vähän piinailemaan ja kuumeilemaan, josko kuudes kierto synnytyksen jälkeen olisi se, jossa alkaisi tapahtua. 

Ei ollut. 

Aattoaamuna kerkesin mielessäni tuulettaa, että nastaa, kiertopäivä 26, nyt näyttää lupaavalta, meillä on ehkä mahiksia. Mutta ennen jouluateriaa kävin vessassa ja totesin, että voihan paskan liekki, joulun teemaväri punainen ilmestyi vessapaperiin. 

Siispä. Kierron pituudeksi tuli 25 päivää. Kun kahdeksan kuukautta ihanan esikoisemme syntymän jälkeen mun menkat alkoivat, ne olivat ensin 48, sitten 36, 20, 26, 23 ja nyt 25 päivää. 

Parissa viimeisimmässä kierrossa tikuttelin pakkomielteisesti ovulaatiota, joka taisi testien mukaan olla vasta kp 20 kieppeillä. Luteaalivaihe, näin kuumeilijatermein, jää siis käsittääkseni ihan liian lyhyeksi, että hedelmöittynyt munasolu ehtisi ankkuroida itseään minuun. Jos hedelmöittyminen siis edes tapahtuu. 

Aiemmin postailin, että harkitsen imetyksen lopettamista uuden raskauden avittamiseksi ja takaisin lapsettomuuspolille pääsemiseksi. Ei minussa ole ollut naista viedä lapselta tissiä. Hänen ilmeensä, kun pääsee juomaan äidinmaitoa… No, tissi on lukuisien terveysvaikutustensa lisäksi vaan tärkeä, yhä, meille kummallekin. Nytkin poika torkkuu joulupäivän nokosiaan tissi tyynynään, otettuaan ensin hieman mahtijuomaa ennen unia. 

Poika on niin paljon. Kaikki mitä toivoin. Ja silti kaipaan toista lasta ihan hirveästi. Pojalle siskoa tai veljeä. Itselleni toista kokemusta siitä, miten vauva potkii ja hikkaa mahassa, toista synnytystä, ensihetkiä, pojan ja uuden sisaruksen siteen syntymistä. Kaipuu on fyysistä. Ja siinä on paljon samaa kuin esikoisen kaipuussa monina yritysvuosina. 

Olo on ristiriitainen. Olen lukenut ulkomaisia tutkimuksia imettävien äitien hedelmällisyyden paluusta synnytyksen jälkeen. Lähdeviitteitä en jaksa tähän hätään kaivaa, mutta hyvin pieni on niiden äitien osuus, joilla imetys prolaktiinintuotantoineen sekoittaa hormonitoimintaa, etenkin keltarauhasen toimintaa, niin paljon, että hedelmällisyys ei palaudu imetysaikana kunnolla. 

Homma ilmeisesti menee niin, että pitkän imetyksen aikana hedelmällisyys palaa vaiheittain: ensin alkaa kuukautiskierto, mutta ovulaatiota ei ehkä tapahdu. Sitten keho alkaa ovuloida, mutta loppukierto eli luteaalivaihe on hakusessa, keltarauhanen ei vielä toimi kunnolla. Kolmannessa vaiheessa keltarauhanen skarppaa ja kierrossa on kaikki elementit, jotka siinä on oltava raskauden alkamiseksi. 

Toisaalta, normaalisti raskaus alkaa yrityksen alusta useimmilla puolessa vuodessa, viimeistään vuodessa. Ei tämä mitään napista painamista ole, vaikka jokainen tähti olisi ihanteellisessa asennossa. 

Kun lisätään hormonisekamelskaan kolmesta viiteen kertaan vuorokaudessa tulevat imetyskerrat ja meidän tausta (esikoisen raskaus alkoi vasta Letrozolin avituksella), on vaikea arvioida omia raskautumismahiksia. En ole lääkäri, lapsettomuuspolin lääkärin pakeille pääsee takaisin vasta imetyksen loputtua, ja yksityistä lapsettomuuslääkäriä ei kai paikkakunnallamme ole. Tekisi kyllä mieli käydä gynekologilla tsekkauksessa ja kysellä, olisiko tässä mitään tehtävissä näillä korteilla, mitkä just nyt on käytettävissä. Olen kuullut joillekin pitkään imettäneille kakkosta kuumeileville määrätyn imetyksen kanssa sopivaa keltarauhashormonia, ja siten on saatu raskaus alulle, ja tästä haluaisin kysellä lääkäriltä. 

Mikä kiire tässä sitten muka on? Mä en ole ihan nuori enää, mun hedelmällisyys ei ainakaan parane tästä. Jos kaikki menisi just kuten toivon, tulisin uudelleen raskaaksi, voisin tandem-imettää esikoista ja kuopusta rinnan, esikoisen ei tarvitsisi mennä mihinkään kodin ulkopuolelle hoitoon tässä välissä eikä mun tarvitsisi myöskään palata vielä pariin vuoteen töihin. 

Kaipaan edelleen kuumeisesti vertaistukea. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko muita samassa tilanteessa olleita. Pakko olla! Ja onko joku lapsettomuus- ja lapsettomuushoitotaustainen onnistunut raskautumaan, vaikka edelleen imettää yli vuosikasta ja menkatkin pyörineet jo kuukausia. Onko joku onnistunut raskautumaan sikalyhyellä kierrolla ja sikalyhyellä luteaalivaiheella? 

Ehkä pitäisi taas yrittää sen verran ottaa itseä niskasta, että koittaisin saada yöimetyksen loppumaan. Siitä ehkä voitaisiin tinkiä. Prolaktiinia muodostuu eniten yöllä ja yötissittely lisää tuota tuotantoa. Nyt poika rauhoittuu yöllä paristi vain tissin avulla, kun tutti ei kelpaa. Mutta josko se riittäisi ja auttaisi. Mun pitäisi vaan pukea illalla joku lukittava rautahaarniska päälleni, etten puoliunessa sujauttaisi tissiä hamuilijan suuhun… 

Perhe Raskaus ja synnytys Vanhemmuus

Kp 5, yk 5 ja josko tässä kierrossa tulisin raskaaksi

Ei tärpännyt viime kierrossa, kuten otsikosta voi päätellä. No, vielä ei ahdista. Mietityttää kyllä, ja ajatukset käyvät säännöllisesti raskaustoiveessa. Silti elän täyttä elämää pojan, miehen ja koiran kanssa. 

Yhtäältä ajattelen, että koska uusi raskaus ei ole vielä alkanut, voin antaa pojalle sataprosenttisen huomioni ja seurani taas pikkuisen pidempään. Hän on ihana äidin pieni poika, joka pyytää miltei jokaiseen leikkiinsä äidin mukaan, pitää tiukasti äidin olohousujen lahkeesta ja konttaa vessaankin innosta ähkien mukaan. Hän ei laske minua silmistään – ja toisin päin sama. 

Toisaalta toivon, että uusi raskaus alkaisi pian, spontaanisti, ilman hormoneja, ultraääniä ja lääkärikäyntejä, kuten luonto on sen tarkoittanut. Ensimmäisessä raskaudessahan kaikki meni aika tavalla päinvastoin, kun oli ensin lapsettomuutta,  toivottomuutta, tutkimuksia, pillereitä ja kokeita. Ja sitten käännösyritystä, magneettikuvaa ja sektiota. Vaikka tärkein tapahtui, saimme odotetun lapsemme. 

Joka tapauksessa, kahdesta viivasta synnytykseen olisi monta kuukautta, poika ehtisi kasvaa pikkuisen isommaksi ja ehtisimme hyvin perheenä valmistautua uuden perheenjäsenen tuloon. 

Minusta lasten pieni ikäero olisi hyvä juttu. Pojankin kehitys on ollut hurjan nopeaa vauvavuonna ja sen jälkeen, yhtäkkiä vauvasta kasvoi liikkuva, leikkivä ja jutteleva pieni ihminen. Niin uudestakin tulokkaasta kasvaisi. Sitten näillä pienillä ihmisillä olisi aina toisensa, sisarus, leikeissä ja kähinöissä. 

Ajattelen myös, että olen sen ikäinen, ettei meillä ole aikaa ihan hirveästi odotella uutta raskautta ja että tässä iässä vielä jaksetaan puolison kanssa yövalvomiset ja arjen pyörittäminen pienten lasten ehdoilla. Kymmenen vuoden päästä voisi jo olla tietyllä tavalla helpompaa. 

Olen ainoa lapsi. Kun olin pieni tyttö, pyysin vanhemmiltani aina pikkusiskoa tai -veljeä. Perjantaisin kiivettiin koko perhe kerrostaloasunnon vaatehuoneeseen rakennettuun pieneen saunaamme, ja oikein manguin aina siellä sisarusta. Niin, että vanhemmilla taisi olla tukalat oltavat muutenkin kuin löylystä. 

Mutta en saanut. Se harmittaa mua yhä. Äiti toivoi toista lasta myös, mutta isä ei halunnut. Nyt vanhemmat ovat jo hetkittäin autettavia ja ikä rapistaa heitä vuosi vuodelta. Jos olisi sisarus, auttamisen voisi jakaa. Ei tarvitsisi jaksaa yksin. 

Lapsellani olisi täti tai setä. Ihminen, johon voisin luottaa yhtä paljon kuin itseeni. Minulla olisi sisarus, johon voisi nojata. Olisin paljon mieluummin yksi lapsuudenperheeni lapsista, en ainoa. Mutta tuohon ei voi enää vaikuttaa. 

Taustani vaikuttaa vahvasti siihen, miksi toivon toista lasta. Totta kai haluaisin valtavasti saada kokea toistamiseen uuden elämän, raskauden ja oman lapsen syntymän ihmeen, mutta myös käytännön kannalta ajatellen, kaksi tai kolme lasta olisi ihana asia, myös heille itselleen. 

Toivon niin, että meille suodaan tuo ihme uudelleen. Lapsettomuusvuosina tajusin kyllä, että suunnitelmat eivät useinkaan toteudu sillä tavalla kuin asiaa on itse ajatellut, mutta jotenkin silti jaksan taaa toivoa, uskoa ja yrittää, että tulisin uudelleen raskaaksi ja että se tapahtuisi sen verran sukkelasti, että voisin luistella sujuvasti hoitovapaalta äitiyslomalle. Tunnen itseni ja poikani, ja tiedän, että meille kummallekin olisi paras vaihtoehto, että saamme mahdollisimman pitkään elää arkea tietyllä tapaa symbioosissa, johon sopisi mainiosti toinenkin pieni.

Siispä pian taas ovulaatiotikut esiin ja miestä kellistämään. Ihan kuin tätä odotuksen odotusta olisi eletty kerran aiemminkin. 

 

Perhe Lapset Raskaus ja synnytys Vanhemmuus