Ei tullut joulun ihmettä. Aattona alkoi menkat. Pääsin jo vähän piinailemaan ja kuumeilemaan, josko kuudes kierto synnytyksen jälkeen olisi se, jossa alkaisi tapahtua. 

Ei ollut. 

Aattoaamuna kerkesin mielessäni tuulettaa, että nastaa, kiertopäivä 26, nyt näyttää lupaavalta, meillä on ehkä mahiksia. Mutta ennen jouluateriaa kävin vessassa ja totesin, että voihan paskan liekki, joulun teemaväri punainen ilmestyi vessapaperiin. 

Siispä. Kierron pituudeksi tuli 25 päivää. Kun kahdeksan kuukautta ihanan esikoisemme syntymän jälkeen mun menkat alkoivat, ne olivat ensin 48, sitten 36, 20, 26, 23 ja nyt 25 päivää. 

Parissa viimeisimmässä kierrossa tikuttelin pakkomielteisesti ovulaatiota, joka taisi testien mukaan olla vasta kp 20 kieppeillä. Luteaalivaihe, näin kuumeilijatermein, jää siis käsittääkseni ihan liian lyhyeksi, että hedelmöittynyt munasolu ehtisi ankkuroida itseään minuun. Jos hedelmöittyminen siis edes tapahtuu. 

Aiemmin postailin, että harkitsen imetyksen lopettamista uuden raskauden avittamiseksi ja takaisin lapsettomuuspolille pääsemiseksi. Ei minussa ole ollut naista viedä lapselta tissiä. Hänen ilmeensä, kun pääsee juomaan äidinmaitoa… No, tissi on lukuisien terveysvaikutustensa lisäksi vaan tärkeä, yhä, meille kummallekin. Nytkin poika torkkuu joulupäivän nokosiaan tissi tyynynään, otettuaan ensin hieman mahtijuomaa ennen unia. 

Poika on niin paljon. Kaikki mitä toivoin. Ja silti kaipaan toista lasta ihan hirveästi. Pojalle siskoa tai veljeä. Itselleni toista kokemusta siitä, miten vauva potkii ja hikkaa mahassa, toista synnytystä, ensihetkiä, pojan ja uuden sisaruksen siteen syntymistä. Kaipuu on fyysistä. Ja siinä on paljon samaa kuin esikoisen kaipuussa monina yritysvuosina. 

Olo on ristiriitainen. Olen lukenut ulkomaisia tutkimuksia imettävien äitien hedelmällisyyden paluusta synnytyksen jälkeen. Lähdeviitteitä en jaksa tähän hätään kaivaa, mutta hyvin pieni on niiden äitien osuus, joilla imetys prolaktiinintuotantoineen sekoittaa hormonitoimintaa, etenkin keltarauhasen toimintaa, niin paljon, että hedelmällisyys ei palaudu imetysaikana kunnolla. 

Homma ilmeisesti menee niin, että pitkän imetyksen aikana hedelmällisyys palaa vaiheittain: ensin alkaa kuukautiskierto, mutta ovulaatiota ei ehkä tapahdu. Sitten keho alkaa ovuloida, mutta loppukierto eli luteaalivaihe on hakusessa, keltarauhanen ei vielä toimi kunnolla. Kolmannessa vaiheessa keltarauhanen skarppaa ja kierrossa on kaikki elementit, jotka siinä on oltava raskauden alkamiseksi. 

Toisaalta, normaalisti raskaus alkaa yrityksen alusta useimmilla puolessa vuodessa, viimeistään vuodessa. Ei tämä mitään napista painamista ole, vaikka jokainen tähti olisi ihanteellisessa asennossa. 

Kun lisätään hormonisekamelskaan kolmesta viiteen kertaan vuorokaudessa tulevat imetyskerrat ja meidän tausta (esikoisen raskaus alkoi vasta Letrozolin avituksella), on vaikea arvioida omia raskautumismahiksia. En ole lääkäri, lapsettomuuspolin lääkärin pakeille pääsee takaisin vasta imetyksen loputtua, ja yksityistä lapsettomuuslääkäriä ei kai paikkakunnallamme ole. Tekisi kyllä mieli käydä gynekologilla tsekkauksessa ja kysellä, olisiko tässä mitään tehtävissä näillä korteilla, mitkä just nyt on käytettävissä. Olen kuullut joillekin pitkään imettäneille kakkosta kuumeileville määrätyn imetyksen kanssa sopivaa keltarauhashormonia, ja siten on saatu raskaus alulle, ja tästä haluaisin kysellä lääkäriltä. 

Mikä kiire tässä sitten muka on? Mä en ole ihan nuori enää, mun hedelmällisyys ei ainakaan parane tästä. Jos kaikki menisi just kuten toivon, tulisin uudelleen raskaaksi, voisin tandem-imettää esikoista ja kuopusta rinnan, esikoisen ei tarvitsisi mennä mihinkään kodin ulkopuolelle hoitoon tässä välissä eikä mun tarvitsisi myöskään palata vielä pariin vuoteen töihin. 

Kaipaan edelleen kuumeisesti vertaistukea. Olisi kiinnostavaa kuulla, onko muita samassa tilanteessa olleita. Pakko olla! Ja onko joku lapsettomuus- ja lapsettomuushoitotaustainen onnistunut raskautumaan, vaikka edelleen imettää yli vuosikasta ja menkatkin pyörineet jo kuukausia. Onko joku onnistunut raskautumaan sikalyhyellä kierrolla ja sikalyhyellä luteaalivaiheella? 

Ehkä pitäisi taas yrittää sen verran ottaa itseä niskasta, että koittaisin saada yöimetyksen loppumaan. Siitä ehkä voitaisiin tinkiä. Prolaktiinia muodostuu eniten yöllä ja yötissittely lisää tuota tuotantoa. Nyt poika rauhoittuu yöllä paristi vain tissin avulla, kun tutti ei kelpaa. Mutta josko se riittäisi ja auttaisi. Mun pitäisi vaan pukea illalla joku lukittava rautahaarniska päälleni, etten puoliunessa sujauttaisi tissiä hamuilijan suuhun…