Raskauden puoliväli ylitetty!
Rakenneultra, check. Vauvalla kaikki hienosti, check. Odotuksen puoliväli saavutettu, check. Onnellinen ja kiitollinen, check.
Paljon on taas tapahtunut. Viikot vilistävät hurjaa haipakkaa, vauva kasvaa, maha kasvaa ja elämä muuttuu. Kotia laitellaan Pikkutyypille sopivaksi, vähän nimeäkin on jo mietitty. Tulevia isovanhempia pidetään ajan tasalla vauvan ja äidin voinnista ja valmistelujen sujumisesta.
Minä rakastun joka päivä enemmän kohdussani kasvavaan ihmisenalkuun – epäilemättä miehellä sama homma. Vaikka äidin ja vauvan yhteys on omaa laatuaan, olemme yhtä, kirjaimellisesti. Miehen ja vauvan yhteys syntyy varmasti vähän eri tavalla ja ehkä vielä enemmän syntymän jälkeen kuin odotusaikana. Mies tekee kyllä kaikkensa ollakseen mukana raskaudessa, juttelee vatsalle, silittelee, rasvaa. Huolehtii, että syön hyvin, passaa ja hellii.
Rakenneultra meni hienosti. Kätilö oli ihana, puhelias ja lämminhenkinen. Jutteli läpi ultran meidän ”murulle”, kuten kätilö vauvaa kutsui, oli erittäin huolellinen ja mukava. Ultra kesti tunnin. Kaikki löytyi, mitä piti, ja kaikki oli kuten piti. Vauva liikkui vimmatusti koko tutkimuksen ajan, oikein esitteli, että katsokaas, mitä minä jo osaan!
Oli hauskaa, että anturin koskettaessa mahaani ja kätilön todettua, että vauva on perätilassa, meni muutama sekunti, ja pikkuinen kiepautti itsensä aivan vastakkaiseen asentoon. Aivan kuin olisi ajatellut, että vaihdetaan asentoa sitten! 🙂
Katselin monitoria vähän hypnoottisissa fiiliksissä. Pikkutyypin näkeminen on aina yhtä liikuttavaa! Kuikuilin myös vieressäni istuvaa miestä, joka hymyili läpi toimenpiteen ja tuijotti hänkin onnellisena pientä käsiään ja jalkojaan heiluttelevaa, kuperkeikkoja heittelevää vauvaamme.
Saimme tietää Pikkutyypin sukupuolen, vaikka hän pitikin ensin jalkansa visusti ristissä. Sitten kun siviyden sipuli suostui hölläämään koipiaan, napanuora peitti näkymät. Kunnes vilahti. Kätilön mukaan sukupuolesta ei ole epäilystäkään.
Nyt, pari päivää ultran jälkeen, tuntuu aivan selvältä, että tottakai vauva on poika. Ihana pieni poikamme!
Kun raskausviikkoja on jo 20+3 ja raskauden puoliväli ylitetty, vauvan sukupuoli selvillä, vaunut, turvakaukalo, sitteri, leikkimatto, vaatteita, harsoja ja muuta vauvatavaraa on jo kotona, vanhemmaksi tuleminen tuntuu joka päivä todellisemmalta. Vatsasta ei voi enää erehtyä. Äitiyslomaa edeltäviä työpäiviä on enää jäljellä muutamia kymmeniä.
Tuntuu ihanalta, kun ihmiset onnittelevat. Kiitämme jokaista ja kerromme, että olemme valtavan kiitollisia, että tätä vauvaa on toivottu pitkään ja hartaasti, hän on pieni ihmeemme. Jospa siten voisin antaa rohkeutta, puhtia ja toivoa myös heille, jotka vielä odottelevat omaa ihmettään. <3