Raskausajan hillittömimmät ruokahimot ja kamalimmat inhokit

Ennen raskautta pidin paksuna olevien ruokahimoja ja kammotuksia liioitteluja. Luulin, että kyse on samanlaisista mieliteoista kuin ei-paksuna olevillakin. 

Katin kontit. 

Siis raskausajan himoilla ja inhotuksilla ei ole MITÄÄN tekemistä normaalien mielitekojen kanssa. Paksuna ruokafiilikset ovat mustavalkoisia: joko jotain tekee mieli tai sitten sitä ei saa suustaan alas, saatika, että kyseisen ällöelintarvikkeen lemua voisi sietää jääkaapissaan – tai että joku muu taloudessa mässäilee inhokkiruualla. 

Esimerkkejä: 

– Kirpeät hedelmäkarkit. En osta juuri koskaan karkkia. Paitsi viime viikkoina. Sikakirpsakat irttarit on mahtavia! Maistuu niin hyvälle. Mmmmm. 

– Piimä. Tykkään normaalistikin, mutta harvemmin tulee juotua. Nyt aivan törkeän hyvää. Voisin latkia tonkittain. 

– Ihan ekoilla viikoilla suolakurkut. Tungin leiville ja söin sellaisenaan. Monta kertaa päivässä. 

– Jäiset marjat. Pakastin on onneksi täynnä kotimaisia marjoja viime kesältä. Parasta on heittää ne matalalle teholle minuutiksi mikroon, heittää kuppiin kohmeisina ja syödä sellaisenaan, tai laittaa sekaan lusikallinen turkkilaista jogurttia. Nams ja slurps. 

– Vesi. Jano on koko ajan, myös öisin. Vesi on niin hyvää! 

– Hedelmät. Raikkaita, mehukkaita, kirpeitä. 

– Ruisleipä. Paksulla juustokerroksella. 

– Sushi. Tekee järjettömästi mieli. Ilmoitin jo miehelle, että hän saa tuoda ensimmäisenä tekonaan synnystyslaitokselle minulle valikoiman nigirejä ja makeja ja ison kipon soijaa ja misokeittoa ja noria sellaisenaan. Jätän mieliteosta huolimatta sushit raa’an kalan ja merilevän takia kuitenkin suosiolla väliin raskausaikana. 

Ei niin ihania eli takuuvarmat oksennusrefleksin laukaisijat: 

– Lohi. Inhokki numero yksi. Viikolla viisi tai kuusi mies teki lohikeittoa. Haju kuvotti, maku sai oksentamaan. Sen jälkeen en ole voinut sietää lohta missään muodossa. Pari päivää sitten mies halusi kokeilla, joko uppoaisi, kun saisi hyviä rasvoja jne. Hän paistoi lohifileet pannulla, ja minäpä aloin yökkiä jo pelkästä hajusta. Se löyhkä valtasi koko asunnon ilmakehän ja kesti tuntitolkulla. Kammottavaa. Ennen raskautta tykkäsin tosi paljon kalaruuista. Saa nähdä, normalisoituuko tilanne raskauden jälkeen. 

– Kokoliha. Mikä tahansa lihaköntti kuvottaa. Kuulostaa oudolta kaltaiseni lihanrakastajan ja pihvimestarin suusta. Kokoliha näyttää ja haisee ällöttävältä ja tuntuu suussa (jos palasen sinne asti saa) vastenmieliseltä. Kiva, että mies raahasi eilen kotiin noin viisi kiloa possunniskaa ja naudan paahtopaistia. Siinä onkin hänelle urakkaa. En aio koskea. 

– Kaikki haisevat lämpimät ruuat. Mikä tahansa ruoka saattaa yhtäkkiä alkaa lemuta, jolloin sen syöminen on mahdotonta. Hajuaistini on mieletön! En ehkä haluaisi haistaa näin hyvin… :D 

– Kahvi. Entinen kahvikissa yökkii jo pelkästään haistaessaan jonkun muun kahvit. Ei puhetta, että joisin itse. Hyvä niin. 

On tämä raskausaika vaan ihmetyksen aiheita täynnä, monella tapaa. Kokemuksesta voin sanoa, että ruokahimot ja -inhotukset ovat paksuna primitiivireaktioita, joihin ei voi vaikuttaa. Niillä ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Niinpä mies sai toistaiseksi kiellon valmistaa lohiruokia kotona… 

*****

Hurjaa, että yhdestoista raskausviikko pyörähti tänään käyntiin. Nyt on siis 10+0. Alavatsa on alkanut pungeta esiin. Olen joutunut luopumaan kireimmistä pillifarkuistani ja ulkoiluhousuihinkin joutuu tekemään hiuslenkistä pienen joustimen vyötäröön. Odotan niin paljon sitä, että vatsa piirtyy kunnolla esiin, sellainen söpö vauvakumpu. Missähän vaiheessa pitää mennä ostamaan äitiysvaatteita?

Tunnustan, että silloin tällöin silittelen jo vatsaani ja juttelen sille, kun kukaan ei ole kuulemassa. 

Ps. Doppleri tilattu. Valitsin laitteen, joka toimii iPhoneen ladattavan appsin kanssa. Tästä lisää, kunhan masiina saapuu, ja olen koeajanut sen. 

Ihanaa pääsiäistä ja vapaapäiviä kaikille, joilla vapaita on. :)