Rv 5+3 ja ensimmäiset raskausoireet

Olen tiennyt raskaudesta puolitoista viikkoa. Siinä ajassa olen oppinut raskaana olemisesta PALJON. 

Kuten että vessassa on käytävä tiuhaan ja että syömisestä mahan kurnimiseen kuluu melko tarkalleen kaksi tuntia, ja jos aika ylittyy, tulee aika varmasti huono olo. Niin, ja tissikipu. Sanotaanko, että se on voimakkuudeltaan menkkoja edeltävä tissikipu potenssiin kymmenen. 

Ja ei, en valita. Ihanaa olla raskaana. Tämä on parasta, mitä minulle on ikinä tapahtunut! Mahakipuineen, jatkuvine pissaamisineen ja tissisärkyineenkin. 

Sekä lapsettomuus- ja yritysvuosina että nyt raskaana ollessani olen oppinut tutkailemaan ruhoni tuntemuksia tarkasti. Olen myös kirjannut niitä ylös, kontrollifriikki kun olen.

Kontrollifriikki varmisti muuten vielä yhdellä testillä, että raskaushormonin määrä lisääntyy. Ja kyllä, näin on tapahtunut. Viikko sitten CB näytti ”raskaana 2-3” ja nyt ”pregnant 3+”. 

Tässä siis tarkemmin eriteltynä tuntemuksia raskausviikkoon 5+3 mennessä: 

Tissikipu

• Miehen mielestä on hupaisaa, että mulla on pitkät päällä 24/7. Tulevat maitotehtaat ovat turvonneet, mutta mahtuvat edelleen hyvin normirintsikoihin. Suurin muutos on se, miltä munkit tuntuvat: aroilta, pinkeiltä, isoilta, kipeiltä. Jos kuvittelet, että sulla olisi tissien kokoiset oikein kipeät mustelmat, jotka heiluvat ja tärähtävät joka askeleella, pyöräillessä ottavat itseensä tien kuhmuroista tai vaatteiden hipaistessa niitä, pääset jyvälle. Mahallaan ei voi makoilla, koska tissit. Mies erehtyi pari päivää sitten tökkäämään sormensa niihin, mutta tuskin tekee sitä samalla tavalla toiste. Lyhyesti: rinnat ovat to-del-la herkät ja kipeät. 

Syöminen & mahatuntemukset

• Vatsassa on menkkatyyppisiä tuikkimisia ja vääntelyitä. Ei erityisen kipeitä, mutta tuntuvia kyllä. Varmaankin niitä kohdun kasvukipuja. Eivät mitenkään häiritseviä. Jos on kiirettä ja stressiä, mahakipu tuntuu selvemmin kuin rentoina hetkinä. 
• Sitten on toisenlaista mahakipua. Tätä tuntuu useammin kuin yllä mainittua. Tämä liittyy syömiseen. Kun edellisestä syöntikerrasta on kulunut tunti tai puolitoista, vatsassa alkaa tuntua ensin pientä polttelua, joka muuttuu parin tunnin kohdalla myörimiseksi ja tymäkäksi kurnimiseksi ja huonon olon aalloiksi. Varsinkin töissä ateriavälit saattavat venähtää viiteenkin tuntiin, koska kiireessä ei vain ehdi ja tajua syödä. Toisin on nyt. On pakko syödä hedelmä, jogurtti tai vaikka hapankorppu parin tunnin välein.
• Pitänee hommata yöpöydän laatikkoon Digestive-keksejä tms. En ole koskaan ollut mikään napostelija tai keksisyöppö, mutta on suuri virhe nousta aamulla ylös syömättä mitään. Pomppaan aamuisin suoraan sängystä lenkittämään koiraa, mutta lenkeillä tulee miltei heti ovesta ulos astumisen jälkeen mahaa poltteleva olo. Ihmekös tuo, kun edellisestä mupeltamisesta on siinä vaiheessa mennyt kahdeksisen tuntia. Täysjyväkeksi olisi tarpeeksi nopea ensiapu aamukiireisiin ennen oikean aamiaisen imuroimista. 

Yöheräämiset vessaan

• En ole koskaan ymmärtänyt, miten mies jaksaa rampata kerran yössä vessassa. Paitsi nyt. Olen alkanut hiippailla miehen ja koiran vetäessä sikeitä parikin kertaa yössä tyhjentämään rakkoa. Osittain johtuu varmasti siitä, että mulla on koko ajan jano, ja vettä tulee juotua normaalia enemmän. On silti eriskummallista, että yhden yön aikana vessassa pitää ravata parikin kertaa, koska yöllä hörppään korkeintaan lasillisen vettä. 

Unettomuus

• Yöllisten vessareissujen välitön seuraus: Nukahdan kuin tukki, mutta uni tuntuu loppuvan ainakin kerran keskellä yötä (vessahätä?) ja toisen kerran törkeän aikaisin aamulla. Olen ehdottomasti aamu-uninen ihminen ja nukun AINA niin pitkään kuin mahdollista. Nyt olen alkanut vilkuilla kelloa jo kuuden jälkeen aamulla, että joko voisi nousta ylös. Ei yhtään tyypillistä mulle. 

Turvotus

• Mistään raskauskummusta ei voi puhua vielä moneen viikkoon, mutta turvotusta piisaa! Onneksi ulkoiluhousuissa on mahdollisuus höllätä vyötäröä, ja sen olenkin jo tehnyt. Onneksi vaatekaapistani löytyy myös paljon paitoja, joissa on reippaasti ilmatilaa, joten turvonneen pötsin saa myös töissä hyvin piiloon. 

Palelu

• Olen vilukissa, mutta nyt hytisyttää niin, että iho on kananlihalla jatkuvasti. En todellakaan hengaile kotona enää paljasjaloin hihattomissa topeissa ja ohuissa kotipöksyissä, vaan vuoraan itseni paksuilla villasukilla, tuhdilla ziperalilla ja parilla viltillä. Yöllä peiton päällä on villaviltti, jonka kiskon korviin asti. En ole mittaillut, mutta veikkaan ruumiinlämpöni nousseen 36,5:stä ainakin vähän, koska kylmä. Koko ajan. 

Siinä keskeisimmät havainnot ekoilta raskausviikoilta. Varsinaista pahoinvointia mulla ei vielä ole ollut. Ehkä sen aika on myöhemmin, jos on tullakseen. 

Millaisia raskausoireita teillä on ollut ekalla kolmanneksella? Miten oireet ovat muuttuneet matkan varrella? 

*****

Kiitos edelliseen postaukseen jakamistanne loistavista vinkeistä raskauden salailuun juhlissa. Kekkerit menivät oikein kivasti, enkä usko kenenkäön kiinnittäneen huomiota lautaseni ruokavalikoimaan. Ja hyvä niin, koska tarjolla olleista sapuskoisa varmaan puolet olivat ihania kiellettyjä kaloja, jotka jätin vaivihkaa ottamatta. Heh. Tekosyytkin olivat mietittynä, mutten joutunut selittelemään mitään kenellekään. Nappisuoritus siis! 

*****

Olisiko teillä muuten vinkkejä hyvistä raskaus- ja isyysoppaista miehelle? Meillä on ensi viikolla tärkeä merkkipäivä, joten ajattelin hommata miehelle jonkin raskauteen ja isäksi tuloon (jos ja kun kaikki menee hyvin, ja vauva syntyy odotetusti ja toivotusti syksyllä) liittyvän opuksen. Ei mitään kuivan asiapitoista teosta, vaan joku mukavan helppolukuinen, ehkä hauskakin ja silti informatiivinen kirja. Valikoimaa on pirusti, enkä yhtään tiedä, mikä olisi hyvä. Ja teistä jollakulla on taatusti isyysoppaistakin enemmän tietoa kuin mulla :) 

Ps. 12 päivää ar-ultraan. En malttaisi odottaa millään.