Se kävelee!

Heti alkuun klassikko: missä mun vauva on? Myönnettävä on, on ”se” jo enemmän pikku taapero kuin vauva. 

Nimittäin nyt tyyppi on alkanut ottaa askeleita, ja vipattaa huoneesta toiseen ihmeen vakaasti, kun joku on käpyttelemässä lähettyvillä. Toisella kädellä vielä hapuilee kevyttä otetta äidistä tai isästä, mutta askeleet ovat niin varmoja, että tuki taitaa olla enemmän henkistä. 

Mennessään virnuilee koko pienen suunsa leveydeltä, hihittää, hihkuu ja taputtaa tietysti itselleen. 

Syystäkin! 

Vuosi sitten kolmiviikkoinen lossautti vaipan täyteen maitokakkaa parin tunnin välein tai imutteli tissimaitoa Greyn anatomian tuotantokauden putkeen. Nyt tyyppi hoitelee isot hädät pöntöllä kerta päivään, rakastaa kotitekoista pitsaa ja kävelee. 

Tissimaito sentään maistuu yhtä erinomaisesti kuin vastasyntyneenä: hörpyt tosin riipaistaan vain unille mennessä, koska muulloin pitää kasvaa, leikkiä, kiipeillä ja nähdä, mitä kaikkea mahtavaa täällä maailmassa tai vaikka sohvan takana onkaan!