Tältä tuntuu kuulla oman lapsen syke ensimmäisen kerran

Liikuttavalta, rakastuneelta, pöllämystyneeltä.

UnbornHeartin kotidoppleri saapui torstaina. Tänään sain sykkeen ensimmäistä kertaa kuuluviin. 

Ei ollut ihan helppoa. Kaikenmaailman rutinoita, kurahduksia ja viuh-viuh-ääniä mahasta kyllä kuului, muttei alkuun sykettä millään. Kunnes toisella kokeilukerralla tänään. 160-170 lyöntiä minuutissa. Hurja vauhti, ja silti juuri sopiva. 

Yritin olla liikuttamatta doppleria milliäkään, kun viimein sain sykkeen kännykkäsovellukseen näkymään ja korvanappeihin kuulumaan. Tu-tum-tu-tum-tu-tum… Vahva, nopea ja täpäkkä. Juuri sellainen kuin olin ajatellutkin meidän sisupussilla olevan. 

Tämä kännykkäappsisysteemi on tosi kiva. Mies ei nimittäin ollut kotosalla, kun doppleroin, mutta voin silti soittaa hänelle syketallenteet kohta, kun hän tulee kotiin. Jännä nähdä hänen ilmeensä, kun hän kuulee ensimmäistä kertaa eläessään oman lapsensa sydämen lyönnit. 

Mahtavaa tämä teknologia. Nyt, kun hurjimmat oireet ovat alkaneet hellittää otteestaan, on helpottavaa kuulla, että vatsan uumenissa on edelleen elämää. 

Nt-ultrakin on kohta täällä. Reilu viikko ja näemme pienen. Hauska nähdä, miten paljon tyyppi on jo kasvanut puolessatoista kuukaudessa.

Minulla on tunne, että kaikki on hyvin ja tyyppi edelleen juuri sellainen kuin pitää, terve ja vahva sisupussi. Fiilis on rauhallinen ja onnellinen. Niin onnellinen, että melkein tirahtaa kyynel, kun ajattelen, miten onnekas olen. Miten onnekkaita me olemme. 

*****

Raskausviikkoja tänään 11+2. Huikeaa, että ensimmäinen kolmannes on ihan kohta takana, ja enää kaksi kolmannesta vauvanodottelua edessä. <3