Vauvamaha 19+1

Se on alkanut herättää huomiota. Työpaikalla kollega kurotti eilen kätensä sitä kohti ja oli aikeissa tunnustella sitä. Sitä tiiraillaan, olen huomannut. 

Katselen sitä itsekin. Onhan se hieno, pienesti ja somasti jo pyöreä ja pullea. 

Mulla ei ole koskaan oikein ollut mahaa, koska olen rakenteeltani aika siro ja urheilullinen. Mutta tätä vauvamahaa mä rakastan! 

Takaa katsottuna sitä ei edes huomaa. Edestä näkee, että jotain siellä on sisällä. Enää se ei näytä siltä, että siinä on tytölle pulla maistunut, kuten itse vitsailin itsestäni vielä jokunen viikko sitten. 

Sivulta se on selvä vauvamaha. 

Hassua, mutta ennen raskautta, kun mahaa ei vielä ollut, viihdyin hieman väljähköissä yläosissa. En ole koskaan ollut suuri ihonmyötäisten paitojen ystävä. 

Vaan toisin on nyt. Kaikki istuvimmat trikoopaidat ovat jatkuvassa käytössä. Olen hankkinut pari äitiyspaitaakin (ovat pitempiä ja mukavamman mallisia kuin normipaidat), masunmyötäisiä nekin. 

Vauvakumpu on aivan ihana, kaunis. Sen päällä on mukava lepuutella käsiä, sitä tuntuu hyvältä silitellä. Sen suojissa kasvaa maailman rakkain pieni ihminen. 

Vain muutaman päivän päästä tuo pieni ihmisenalku on jo mahamatkansa puolivälissä. Enää puolet jäljellä, ja sitten saan hänet syliini siliteltäväksi ja suojeltavaksi. <3