diagnoosini

Tänään on ollut ehkä elämäni kamalin päivä? tai no en ole varma. tuntuu, että olen osittain saavuttanutkin jotain.  viikossa painoni oli tippunut kilon. se ei ollut se pääasia kuitenkaan. 

Mä meen päiväosastolle. Joudun siis olemaan paljon poissa. perjantait on vaan ns. vapaa päiviä eli silloin voin mennä kouluun jos vain jaksan ja pystyn. niin ja tietty viikonloput.  

mua kammottaa jo ne ruokamäärät. kuulemma siellä ei saa jättää lautaselle mitään. EN MÄ SELLAISEEN pysty!!  mä kuolen.. ihan varmasti. 

Meen ens keskiviikkona tutustumaan sinne. Syön siellä aamupalan. J a sitten kattellaan vähän sitä osastoa.  

Miks mä en oo syönyt kunnolla? Mä oon varmaan täys pettymys kaikille.  Ja mun kouluni kärsii. Mun ysinpaikkeilla oleva keskiarvokin tippuu, kun en oo tunneilla.  Just kun oon tänä syksynä petrannut vielä paremmin, niin että numerot vois nousta.  

Mä haluan olla tulevaisuudessa terveyden hoitaja. Jossain ala tai yläkoulussa.  

Huomenna meen viikonlopuks äitille. Saakohan se taas raivarit ja huutaa mulle.  Se ei ollut mun hoitoneuvottelussa.  

Mun diagnoosi oli laihuushäiriö, anoreksia.  

Mutta, mä en oo vieläkään mun tavoitteessa. En mä ole vielä tarpeeksi hoikka. En halua VIELÄ hoitoon!! 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *