Sorruin

Eilen illalla peiton alla klo 22.30 ajattelin, mun on pakko vaan edes kuulla sen ääni. Se tuttu ihana ääni joka sai mut joka päivä nauramaan ja sanoi ihania sanoja. 

Klo 0.35 kun puhelun loppui, löysin itseni itkemästä lakanoita märäksi. 

Miksi, miksi, miksi mun piti soittaa ? 

http://www.youtube.com/watch?v=ealGLVw7wnI

 

Kommentit (1)
  1. Argh. Ymmärrän sun tuskan! Liiankin hyvin. Itse tuli sorruttua vähän enemmän, mutta joka tapauksessa kaduttaa. Hitto vie mikä ikävöiminen siitä seurasi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *