Työ on imaissut mut imuunsa ja jotenkin nämä päivät vain menee ohi ihan huomaamatta. Päivät menee töissä, illat töitä miettiessä ja välillä myös niitä tehdessä. Ei kiva.

Lauantaina tosin tehtiin jotain aivan muuta. Jopa minulle ihan uutta. Kaapelitehtaalla oli viikonlopun Helsinki Ink. Ei ollut mun juttu yhtään. Miehen enemmänkin. Olihan siellä kyllä silmänruokaa! Ihania tatuoituja miehiä. Oman miehen lisäksi.

Onneksi tyttökaveri lähti mukaan niin sai samalla höpistä jostain muustakin. Tunnin jaksoin kuunnella sitä koneiden pärinää ja selata niitä lehtisiä. Sen jälkeen mut löysi baarin puolelta.

Keskiviikkona lähdettiin ajamaan töiden jälkeen pohjoiseen. Ihanaa päästä muihin maisemiin. Olla vaan ja nähdä muitakin ihmisiä ja kuulla uusia juttuja. Mieli lepää. Ja tätä luvassa vielä monta päivää. Tai no maanantaihin. Mutta ei murehdita sitä vielä, vaan nautitaan tästä hetkestä. 

En jaksanut enään jumpata asiaa mielessäni, joten eilen sanoin miehelle, että päätöksen pitää syntyä tänään.

Koko ilta juteltiin ja pohdittiin. Päätös oli, että jäämme tytön kanssa tänne ja mies lähtee pohjoiseen.

Se mitä meille tapahtuu ja mihin meidän suhde menee, jää nähtäväksi. Jos olemme ns. luotuja toisillemme niin uskon, että kaikki järjestyy.

Vaikka päätös erottaa meidät niin olen hyvillä mielin.

Töissä tarjottiin uusia tehtäviä ja enemmän palkkaa. Toiveeni uuden oppimisesta on siis kuultu ja olen hyvin onnellinen siitä. Kesä on tulossa, loma odottaa, loma- ja bonusrahat polttelee kohta taskussa ja elämä on ihanaa.

En tiedä johtuuko tämä hyvä mieli erittäin hyvistä yöunista vai mistä, mutta ei voi valittaa.

Näin tänään tyttökavereitakin muutamalla taas pitkästä aikaa. Niistäkin saa voimaa, kun ihan kaikkia juttuja ei vaan voi miehen kanssa puhua. 😉