Konsultointia
Eilen päätin puhua ensimmäistä kertaa muutosta myös tytölle. En viitsi suunnitella asioita pidemmälle jos tyttö saa itkupotkuraivarit ja asia on hänelle ehdoton EI.
Asia ei ollut ehdoton ei.
Tietysti häntä mietitytti asiat, kuten miten hän näkee isäänsä ja muita sukulaisia, mitä hänen tavaroilleen tapahtuu jne.
Tytön mieltä huojensi, että isää ja muita tärkeitä näkee edelleen, ei niin usein mutta sitten kerralla pidempiä aikoja. Onneksi myös uudessa kaupungissa on tytölle tuttuja ihmisiä.
Ajatus olisi, että käytäisiin pääkaupunkiseudulla noin kerran kuukaudessa. Mieskin ymmärtää tämän, että siihen on sitten vain rahat löydettävä jostain.
Tyttö oli erittäin otettu, että hänelle remontoidaan oma huone. Haluaa ehdottomasti oman herätyskellon, koska uskoo oppivansa lukemaan kelloa kesään mennessä. Hassu.
Annetaan asian muhia hänen mielessään nyt jonkin aikaa, kysymyksiä varmaan tulee lisää tässä lähipäivinä.
Sanoin hänelle aamulla, että asiasta ei tarvitse välttämättä vielä puhua kenellekkään. Mietitään yhdessä rauhassa ja jutellaan. Vein hänet aamulla hoitoon ja kun käänsin selkäni ilmoitti hän kovaan ääneen kaikille ” Me muutetaan pohjoiseen! ”
Että näin.