Hetket

Eivätkä nämä hetket koskaan kysy lupaa, tulevat vain ja sattuvat, hyväilevät. Laskeutuvat pehmeänä kuurana etupihan nurmelle. Eivät kysy, onko sinulla nyt aikaa, kun ei aika ole milloinkaan meidän. Sinun tehtäväksesi jää kerätä pelkojen rippeitä ja surun särkemää riitettä. Helpotusta ja ailahtelevaa iloa. Pudotella kämmentesi raoista samenevaan järveen kuin pikkulapset pudottelevat hiekkaisia kiviä.

Ja sinä tiedät, että jonain päivänä hänkin syntyy tähän maailmaan, vaikkei sinulla olisikaan aikaa. Ja sinussa ehkä muuttuu jotain, niinkuin meissä kaikissa aina joskus. Silti sekin on vain lupaa kysymätön hetki, kämmenellinen pieniä kiviä, jotka jonain päivänä pudotat haikeana veteen.