”Anna minä piirrän sinut”, pyysit varovasti, ihan kuin kuiskaten. Hän seisoi laiturin nokassa, ja aurinko liu’utti säteitään pitkin järven pintaa. ”Saisinko?”, kysyit uudelleen. Hänen hiuksensa olivat märät ja paljaalla iholla helmeili viileää vettä. Ja hän nyökkäsi hymyillen, laskeutui vatsalleen laiturin karheille laudoille.
Tunnin hän makasi siinä, yhtä tyynenä kuin järven pinta. Aina välillä jossain hyppäsi kala ja jätti jälkeensä pienen värähdyksen. Sinun sormiasi kihelmöi. Luonnostelit ensin laituria, mutta vähitellen uskalsit siirtyä hänen selkänsä kaareen, haalistunutta puuta vasten lepääviin kyynärpäihin. Vesi kuivui hitaasti hänen iholtaan ja aurinko asettui siihen makaamaan. Yössä kaikuivat lintujen äänet, puiden pieni kuiske, sudenkorentojen siivet. Lyijykynä koski kevyesti paperia, aivan kuin kätesi paino olisi voinut hänet rikkoa. Hän lepäsi laudoilla kuin nukkuva, mutta katsoi silti sinua. Hänen silmistään heijastuivat rannan vihreät puut ja niiden latvoissa leikkivä tuulenvire.
Kun hän nousi ja laskit lehtiösi alas, oli jo aamuyö. Hänen ihonsa värähteli viileästä ilmasta, jossain hyppäsi taas kala. Käänsit katseesi hetkeksi pois, kun hän poimi vaatteensa vedessä kylpevältä kiveltä ja puki ne päälleen. Sinun sormesi olivat lähes tunnottomat, etkä enää rohjennut katsoa. ”Sinä olet kaunis”, totesit hiljaa kivikossa kasvaville koivuille ja kuulit hänen hymyilevän.
Sinä vuonna kesä pysyi luonasi kauan. Valvoit öisin ja annoit katseesi koskea häntä yhä uudelleen. Kuulit hänen hengityksessään rannan puut, näit katseessaan metsän ja auringon, joka laski vain noustakseen uudelleen.
Kuitenkin sinun käteesi tarttui aikanaan syksy, ja sen kylmä tuuli kieppui hänenkin hiuksissaan. Järven pinta oli levoton, linnut lähtivät pois.
Eräänä joulukuun iltana sinä kerroit hänestä minulle. Kerroit laiturista ja järvestä, hänen selkänsä kaaresta ja rannan puista. Suljit silmäsi kuin palataksesi hänen luokseen. Kerroit, kuinka aurinko liukui hänen paljaalla ihollaan, kuinka jossain hyppäsi kala. Hetken olit aivan hiljaa ja lepäsit siinä. Pieni hymy kiipesi poskesi kuoppaan. Nukahdit, ja tuli yö.
