Sadetta
Ja kun pilvet repesivät pohjastaan, hänen itkunsa oli lähes lempeää. Kuin kesäsade, katon lommoisen pellin kolina. Eikä hänessä silloin ollut mitään täydellistä, vain ne lempeät pisarat, jotka hajosivat paitasi helmoihin. Silloin häntä oli niin paljon helpompi rakastaa, ottaa lähelle ja pitää omanaan. Vaikka varmasti tiesitkin, ettet sinä oikeasti voi. Niin kuin et voinut pitää niitäkään […]