Valot

Ja kun pimeä vuotaa taivaalle sinertävinä mustejuovina, syttyvät naapurin parkkitalon valot. Ja minä olen niin kummallisesti kotona siinä ikkunan ääressä, katselen riisipaperivalaisimen heijastusta ikkunasta. Aivan kuin se roikkuisi illan jähmettämästä puusta. Eikä näissä ensimmäisissä päivissä yhtäkkiä olekaan niin monia hyvästejä ja pois käärittyjä hetkiä. Silloin minä kasvatan kiintymystäni yhä syvemmälle maahan ja uskallan olla.