Saarella

Chiloén saari, Chile.

Ollakseni rehellinen totean heti, että ehdin jo mielessäni lytätä saaren eilisen perusteella. Toki kaunis paikka ja yksi Chilen tärkeimmistä turistinähtävyyksistä. Mutta suomalaiselle kohtalaisen tylsä paikka, kun sitä vertaa kaikkeen muuhun, mitä tällä upealla maanosalla on tarjottavana. Välillä täällä ollessani pysähdyn kartan ääreen ja totean, että nyt olen kyllä hiton kaukana Suomesta. Ehkä kauempana kuin koskaan. Ja juuri siksi on hassua, että tämä paikka muistuttaa minua kodista. Metsää, peltoja, kukkuloita, vettä, pieniä taloja, sadetta, kylmää, hiljaista. Nyt en kuitenkaan halua olla kotona, vaan jossain aivan muualla. Haluan elämyksiä, en tuttuutta. Eilen illalla tärisin neljän peiton alla ja totesin, että nyt riittää. Varasin kiireesti kaksi yötä Puerto Varasista, joka on jo hiukan pohjoisemmassa.

Tänään olo on erilainen. Se voi johtua auringosta tai siitä, että on torstai. Lempiviikonpäiväni. On aina ollut. Jopa silloin, kun viulutuntini oli torstai-iltaisin. Tai ehkä juuri siksi.

Minulla on vain aamupäivä aikaa Chiloén saarella, mutta päätän silti lähteä pienemmälle saarelle kalastajakylään nimeltä Achao.  Bussimatkalla kiire ja uhka bussiaikataulujen sössimisestä alkavat kuumotta poskiani, mutta saapuessani kimaltavan meren, värikkäiden talojen ja ruskettuneiden kalastajapappojen luokse tiedän tehneeni hyvän päätöksen, vaikka aikaa onkin vähän. Hitaasti koulusta lounaalle tallustavat koululaiset, vanhat suljetut puuovet ja auringossa nukkuva koiranpentu saavat mieleni rauhoittumaan.

Kenties virheellisesti olen mieltänyt itseni lähes paikallisen näköiseksi, mutta  täällä minua tuntuvat tuijottavan kaikki. Kävelen sisään yhteen kauneimmista koskaan näkemistäni kirkoista (kohtalaisen koristeellinen puukirkko, jonka jokaista pintaa nuolee kuluneet meren värit. Jopa katto on syvän sininen.) ”Syö täällä kalaa”, minulle neuvottiin hostellilla. Pieni pullo valkoviiniä, näkymä rauhallisesti vedessä kelluviin kalastajalaivoihin, lautasella ah niin tuoreista merenelävistä valmistettu kirkas keitto. Sujautan osterin röpelöisen kuoren laukkuuni matkamuistoksi ja jätän tarjoilijalle tipin, jonka suuruus jää minulle arvoitukseksi. Jospa tänään opettelisin Chilen peson kurssin.

Muelle de las almas

Castro

Castro

Achao

Muelle de las almas

Achao

Achao