Rantoja ja matea
Kaksiviikkoisen intensiivisen matkustelun jälkeen on syytä pysähtyä hetkeksi paikoilleen. Aion viipyä Buenos Airesissa ainakin kaksi viikkoa tavoitteenani
– reflektoida kaikkea kokemaani ihanassa Uruguayssa (Tommi lähti eilen kotiin ja nyt on hassu pysähtynyt olo)
– opetella espanjaa (en kyllä halua lähteä reissaamaan tällaisella kielitaidolla)
– tutustua tangoon (ja ehkä paikalliseen lindy hop-kulttuuriinkin)
– olla yksin (ensimmäiset päivät Buenos Airesissa olivat niin haipakkaa, että ehdin hädin tuskin nukkua)
Urguay oli oikeastaan aikamoinen yllättäjä, sillä siitä ei saa vielä kauheasti tietoa mistään. Vältimme pahimman turistiruuhkan, joka on tammikuun alussa ja nyt maa täyttyi lähinnä etelä-amerikkalaisista turisteista. Se oli oikeastaan tosi mukavaa, sillä kun osallistuimme hostellin järjestämään grillausiltaan eräässä rantakylässä, korvissa soi vain espanja. Koimme hassua yhteenkuuluvuudentunnetta tavatessamme silloin tällöin muita eurooppalaisia, jotka tuntuivat melkein sukulaisilta.
Turismi on koko ajan nousussa Uruguayssa, jonka moni kylä ja kaupunki olivat kovin erilaisia vielä kymmenen vuotta sitten (tämä selvisi vanhoja matkaoppaita selatessa). Ulkomaalaisella luottokortilla maksaessa ostoksista saa 20 % alennusta, mikä on aikamoinen etu kohtuullisen kalliissa maassa. Uruguay poikkeaa monella tavalla naapurimaistaan, sillä se on huimasti liberalimpi kuin muut: samaa sukupuolta olevien avioliitot ovat laillisia, samoin marihuana. Maa ei ole yhtään uskonnollinen, monet kirkot on hylätty tai muutettu museo- tai muuhun käyttöön. Kaikki, kuten julkinen liikenne!, tuntuu toimivan, mutta koko maata tuntuu verhoavan ihana hötkyilemätön rauha. Uruguaylaiset kantavat aurinkotuolinsa puistoihin, rantakaduille, aukioille ja istuvat siellä juoden matea tunnista toiseen. Minnekään ei ole kiire.
Asioita, jotka jäivät mieleen matkallamme pitkin Uruguayn rannikkoa lännestä itään:
Carmelo, jossa suloinen hostellin työntekijä avautui meille Uruguayn epäkohdista ja haaveistaan muuttaa Eurooppaan. Pyöräretki viinitilalle paahtavassa auringonpaisteessa.
Colonia del Sacramento, jossa kiertelimme vanhoilla kaduilla ilman määränpäätä.
Montevideo, jossa maleksimme hurmaavien kirjakauppa-kahviloiden kirjahyllyjen välissä ja söimme kakkuja.
La Pedrera, jossa joimme kahden sympaatisen pariskunnan kanssa chileläistä viiniä ja jaoimme matkatarinoita.
Cabo Polonio, jossa pötkötimme rannalla, rentouduimme, joime matea ja tutkimme tähtitaivasta.
Punta del Diablo, jossa luimme kirjaa riippumatossa ja keräsimme simpukoita rannalla.