Lily

Pieni seikkailublogi

Pieni seikkailublogi
tiramisupakolainen

Viva la tango

Jälkikäteen en blogipostauksia kirjoittele. Niin olin päättänyt.

Pakko kuitenkin palata viime viikkoiseen rakkaaseen Buenos Airesiin, josta jatkoin matkaa pohjoiseen maanantaina 12.3.2018 (nyt istun Iguazún putouksien lähellä pienessä hostellissani. Kävin hetki sitten pulahtamassa lämpimässä uima-altaassa ja nyt syön sipsejä ja juon olutta terassilla.) Viikkoa ennen surullisia hyvästejä BA:n kanssa nautin tangosta täysin sydämin. Olin käynyt kokeilemassa sitä aikaisemmin neliviikoisen oleskeluni aikana Bairesissa, mutta viimeisellä viikolla mopo karkasi täysin käsistä ja kävin tanssimassa lähes joka päivä. Tangoviikkoni alkoi jotakuinkin näin:

Huomaan, että kauniissa La Catedralissa järjestetään tango-opetusta maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 12. Olen hiukan myöhässä, mutta päätän kiiruhtaa paikalle. Saavun tanssipaikan eteen 15 minuuttia myöhässä. Ovi on kiinni ja eteisen valot ovat suljettu. Soitan oven vieressä olevaa kelloa, mutta kukaan ei tule avaamaan. ”Hei, oletko tulossa tangotunnille?” kuuluu takaani. Vanhahko harmaahiuksinen mies sanoo olevansa tango-opettaja ja yhtä lailla odottavansa oven avautumista. ”Yleensä keittiön kokki heittää avaimet minulle, mutta tänään keittiö on kiinni”, hän ehkä sanoo espanjaksi. Odotamme oven edessä tovin jutellen tangosta. Kukaan ei tunnu kuulevan ovikellon soittoa. Mies sanoo, että näin on käynyt ennenkin jolloin hän on vienyt oppilaansa kotiinsa, joka on parin korttelin päässä. Hän sanoo asuvansa samassa asunnossa toisen paikan tanssiopettajista kanssa.

Luotan ihmisiin lähtökohtaisesti, mutta nyt alkaa tuntua oudolta. Sanon, että voin hyvin palata tanssimaan keskiviikkona päivällä. Kotiin houkuttelu kuulostaa klassiselta  huijaukselta. Mies antaa minulle flaijerin, jossa mainostetaan tanssikoulua. Ei vakuuta – jopa minä osaisin väkertää vastaavan lappusen. Epäluuloistani huolimatta jään jutustelamaan miehen kanssa, sillä pääsen kerrankin keskustelemaan espanjaksi jonkun kanssa.

Pian ovesta astuu ulos nuori poika, joka tuntuu tuntevan miehen. Hän pahoittelee, kun ovea ei tultu avaamaan ajallaan. Astumme sisään pimeään eteiseen, nousemme portaat ylös ja avaamme natisevan oven huoneeseen, jossa tanssitunti pidetään. Tilassa on kaunis vanha puulattia, iso peili, ja valtavat ikkunat, joiden läpi tuleva valo valaisee huoneen. Opettaja, joka todella on kohtalaisen kuuluisa tango-opettaja, kertoo tilaa käytettävän myös taideopetukseen. Se selittää kaikki seinillä ja telineissä roikkuvat maalaukset, jotka ympäröivät koko tilaa. Tila on upea, opettaja ammatillinen, minä ainoa opiskelija. Tunnin verran tanssimme natisevan puulattian ja herkän tangomusiikin säestäminä ympäri huonetta. Opettaja selittää minulle espanjaksi  tangon perusteita ja etenemme nopeasti vaikeampiin asioihin. Tanssiessa on jotenkin epätodellinen olo, ihan kuin kaikki tämä olisi elokuvaa.  En voisi olla onnellisempi.

Ks. La Catedral club  http://www.lacatedralclub.com/

 

Muita kokeilemiani tangopaikkoja:

DNI tango. Sympaattinen tanssikoulu Palermossa. Opetusta espanjaksi ja englanniksi. Ensimmäinen tanssitunti ilmainen. Kiva rento tunnelma. https://dni-tango.com/?lang=en

La Viruta Tango. Hyvä sijainti Palermon sydämessä. Tangon lisäksi opettavat mm. salsaa ja rock ad rollia. Käsittääkseni maksamalla 150 pesoa (n. 6e) voit käydä kaikilla illan tunneilla. Paikassa järjestetään milongoja. Olin irlantilaisen kaverini kanssa ystävänäivänä täällä ilmaisella tangotunnilla ja juomassa kuohuviiniä. http://www.lavirutatango.com/ 

Maldita Milonga. Ainakin keskiviikkoisin järjestävät opetusta kauniissa baarissa, jossa myöhemmin illalla livemusaa, milonga ja esityksiä. Peru, San Telmo.

Kulttuuri Matkat Suosittelen
tiramisupakolainen

Aikamatka

La Epoca on alueella, jossa ei turisteja näy. Ranskalais-amerikkalainen muusikko, johon tutustuin eräissä kattoterassijuhlissa, suositteli vierailua tähän pieneen parturi-kahvilaan. Kyllä, parturi-kahvilaan. Torstaisin ja perjantaisin klo 16.30 alkaen paikka täyttyy iloisista vanhuksista, jotka esittävät tangoa ja muuta kansanmusiikkia toisilleen. Olin ymmärtänyt, että kyseessä on konsertti, mutta ei – tämä on ennemminkin (yhteis-)laulutapahtuma. Upeaa.

Parituntisen musiikkihetken aikana oven yläpuolella oleva kello kilahtaa silloin tällöin jonkun astuessa sisään tai ulos. Näin tapahtuessa katseeni siirtyy ovesta jättimäiseen puiseen seinäkelloon, joka kerta toisensa jälkeen on kuuttatoista vaille kymmenen. Aika on täällä pysähtynyt ja nyt ollaan jääty monen vuosikymmenen taakse. Pikkuinen paikka on kuin museo, jossa joka ikisellä pienellä esineellä ja yksityiskohdalla on oma paikkansa. Krumeluuristi koristellun valkoisen katon alla iso huone on jaettu kahteen tilaan. Toisella puolella kahdessa antiikkisen näköisessä tuolissa tyylikkäät miehet istuvat kahden rauhallisen parturin viimeistelyssä.  Mahtavatkohan he napsutella saksilla musiikin tahtiin? Astuessani sisään kahden ystäväni kanssa toinen kulta-mustaan liiviin pukeutuneista partureista rientää kysymään, olemmeko tulleet hiustenleikkuuseen. Pudistamme päätämme ja istumme viimeiseen vapaana olevaan pöytään kahvilan puolelle. 

Koko tilaa ympäröi korkeat, huoneen korkuiset puiset vitriinit, jotka ovat täynnä vanhoja lasipulloja, pahvisia saippuapakkauksia ja kampoja. Keskellä tilaa on valtava puinen puhelinkoppi. Kapea kahvilatila on täynnä pieniä marmorisia pyöreitä pöytiä, joiden ympärillä tyylikkäästi pukeutuneet 70-80-vuotiaat vanhukset hypistelevät vihkojaan, joihin on kirjoitettu suurella käsialla laulujen sanoja. Pöytien takana suuren pianon ja fonografien edessä valkohiuksinen mies soittaa kitaraa. Ei nuotteja – hän osaa kaikki kappaleet. Vuorotellen jokainen kahvilassa istuva asiakas astuu kitaristin viereen tulkitsemaan mikrofoniin valitsemansa kappaleet. Meiltäkin heti istuttuamme kysytään ’laulatteko?’ ja minua harmittaa, etten osaa kunnolla ulkoa yhtäkään suomalaista tangoa. 

Tuijotan haltioituneena edessäni istuvaa isokorvakoruista naista, joka tuntuu tuntevan kaikkien laulujen sanat. Hän paukuttaa välillä rytmikkäästi kättään pientä pöytää vasten niin, että lusikat kilisevät kahvikupin reunaa vasten. Kun katseemme kohtaavat, hän yhtyy lauluun ja tuntuu osoittavan sanoja minulle. ’Olet suloinen’, hän ehkä viittoo. ”Emme ole mitään ammattilaisia, tämä on vain harrastus”, joku huikkaa meille laulujen lomassa. Ja juuri siksi kokemus on meille niin uskomaton. Kaikki on aitoa ja epätäydellistä – ja siksi niin täydellistä.

(Lisäys: Tilaisuuden lopuksi jokaikinen vanhus tulee juttelemaan meille ja kiittämään siitä, että olimme tulleet paikalle. Annettuamme kymmenisen poskipusua tiiviiseen tahtiin, paikka yht’äkkiä hiljenee ja jäämme ystävieni kanssa ihmeissämme seisomaan keskelle huonetta.)

Ks. Peluqueria La Epoca, Guayaquil 877

 

 

Kulttuuri Matkat Musiikki Suosittelen