Ystävänpäivä.
Päätän hemmotella itseäni (olenhan itseni paras ystävä) ja nauttia lounaan Glorian ruoka&viinin suosittelemassa ravintolassa Casa Caviassa, joka on myös kukka- ja kirjakauppa.
Istun sisäpihalla vihreäkuparisen pöydän ääressä. Korvissa soi tyylikäs jazz sekä sisäpihan keskellä olevan vesialtaan liplatus. Altaan keskellä on kaunis puu, ja kasvit verhoavat yhtä sisäpihan seinistä. Oikealla puolellani paikan työntekijä sitoo kauniita valko-vaaleanpunaisia kukka-asetelmia. Vasemman puolen nelihenkinen, pastellinsävyihin pukeutunut iäkäs seurue vaihtaa pöytäpaikkansa varjoon, kun lämmin valo pilkahtaa ensimmäistä kertaa talojen takaa. Kauempana oikealla baarimikko sekoittaa marmorisen tiskin takana raikkaan näköistä drinkkiä. Otan lounasmenun: kaksi ruokalajia ja lasi viiniä.
Ennen alkupalaa minulle tuodaan kokin tervehdys, jossa on marinoidun punasipulisiivun päällä ainakin keltaisia kukkia. Alkupalaksi tyylikkääseen valkoiseen jakkuun pukeutunut nainen tuo minulle mustekalaa samettisen kikhernepureen kanssa. Ennen kuin annos asetetaan eteeni pöydälle, se nostetaan hetkeksi puiselle sivupöydälle, joka ilmestyy kuin tyhjästä. Yritän säästellä menuun kuuluvaa viinilasillista, sillä se sopii myös pääruoan kanssa, joka on jotakin herkullista vaaleaa kalaa salaattipedillä. Viiniä kaadettiin kohtuullisen vähän, mutta ajattelen sen kuuluvan lounasdiiliin.
Erittäin suureksi ilokseni eräs monista minua hemmottelevista tarjoilijoista lähes huomaamatta nostaa pienen pikarin vieressäni olevasta coolerista ja täyttää lasini viileällä viinillä. Minulle on myös tuotu valkoisen liinan sisällä pieni lämmin leipä, jota dippaan kerrankin täydelliseen oliiviöljyyn, joka on juuri sopivan kitkerä. Kullanväriset aterimet tuntuvat mukavan raskailta kädessä.
Komea nuori tarjoilija pudottaa pöytää korjatessaan toisen aterimista maahan ja pahoittelee asiaa ikään kuin se olisi ollut minulle henkilökohtainen loukkaus. ”No problem”, kuittaan ja käännän toisen puolen kasvoistani lämpimään aurinkoon.
(Lisäys: Ruokailun jälkeen hurahdin viinipäissäni ostamaan Pablo Nerudan kuvitetun pienen runokirjan ja leijuin pois tajuamatta ottaa yhtäkään kunnollista valokuvaa paikasta.)
