Yllätyin kun huomasin, että edellisestä postauksestani on vierähtänyt jo tasan kuukausi. Nyt, kun suurin suru ja pettymys on käyty läpi ja olen jo mielestäni toipunut keskenmenosta ihan hyvin niin fyysisesti kuin psyykkisestikin , tuntuu ihan hyvältä kirjoittaa siitä tännekin.

Keskenmenouutisten jälkeen muutaman päivän luonnollista tyhjentymistä odotettuani suuntasin naistentautien polille tarkastukseen. Lääkäri totesi saman kuin kollegansa aiemmin yksityisellä puolella: keskenmeno. Alkio vastasi kuulemma viikkoja 6+0. Mukaani sain lääkkeet kohdun tyhjennystä varten.

Otin lääkkeet käynnin jälkeisenä lauantaina. Muutamia tunteja lääkkeiden oton jälkeen huomasin alavatsassa pientä kihelmöintiä ja vuodon hiljalleen alkaneen. Kivut alkoivat pikkuhiljaa koveta, kunnes paukahtivat yht’äkkiä aivan hirveiksi, alkoi oksettaa ja pyörryttää. Seuraavat kolmisen tuntia olivat hyvin sumuista, suihkun lattialla kivun kanssa selviämistä tajunnan rajamailla. Mies oli onneksi läsnä ja ihanana tukena koko ajan. Kipu alkoi hellittää siinä vaiheessa, kun sain ottaa seuraavan annoksen kipulääkettä, ja pysyi sen jälkeen aisoissa.

Jälkivuotoja kesti tyhjennyksen jälkeen kokonaisuudessaan reilu viikko, ja menkkamaisia, ajoittain koviakin kipuja tuntui silloin tällöin. Noin viikko vuotojen päätyttyä raskaustesti näytti vihdoin negatiivista, eli kaikenkaikkeaan keskenmenossa vierähti parisen viikkoa. Ensikertalaisen yllätti ehkä eniten juuri tuo koko homman prosessimaisuus – jotenkin sitä oli aina aiemmin kuvitellut, että keskenmeno on semmoinen selkeä kerrasta poikki -juttu.

Normaaliin ei kuitenkaan olla palattu vieläkään, vaikka tyhjennyksestä tulee nyt jo 4 viikkoa. Kuukautisteni pitäisi normaalikierron mukaan alkaa parin päivän kuluttua, mutta tuntuu, että tämä keskenmenosta alkanut kierto on kaikkea muuta. Minulla on tavallisesti selkeät oireet kierron eri vaiheissa ja olen niiden perusteella melko hyvin perillä missä kulloinkin mennään, mutta toisin on nyt. Ei mitään oiretta tai tuntemusta, ei mitään aavistustakaan kierron vaiheesta. Ehkä kuukautiset alkaa viikonloppuna, ehkä vasta sitä seuraavana, ei mitään hajua.

Keskenmenon jälkeen suositellaan yleisesti, että uutta raskautta yritettäisiin vasta yhtien kuukautisten jälkeen. Vaikka tämä perustuukin lähinnä vain siihen, että seuraavan raskauden alku olisi helpompi määrittää, on siinä paremmin aikaa psyykkiseenkin toipumiseen. Tarkoituksemme olikin odottaa uutta kiertoa, mutta koska asiat eivät aina mene ihan alkuperäisten aikomusten mukaan, on meillä pikkiriikkinen raskauden mahdollisuus olemassa jo nyt. Pidän sitä kuitenkin hyvin epätodennäköisenä, sen verran kovalle koetukselle kroppa on tässä kuitenkin joutunut ja tämä kiertokin tosiaan tuntuu olevan ihan sekaisin.

Tällä hetkellä odotan ensisijaisesti vain sitä, että kuukautiseni alkaisivat. Sittenpä ainakin tietäisi olevansa taas lähtöruudussa, josta ponkaista uudella innolla eteenpäin.