Mainetta ja mammonaa: Pitäisikö minunkin menestyä?

Noususuhdanteinen ura, julkisuudessa rypeminen, tuottavat sijoitukset, onnellinen parisuhde, toimiva arki, eheä perhe….
 
Mitä menestyminen oikein tarkoittaa? On lukuisia eri tapoja mieltää menestys ja yllä on muutama stereotyyppinen ja myös vähemmän stereotyyppinen kuvitelma siitä, mitä elämässä menestyminen voisi pitää sisällään. Aihe on puhuttanut ja mietityttänyt mua lähiaikoina jotenkin erityisen paljon. Eikä ihme, sillä sosiaalinen media, uutismedia ja ajankohtaisohjelmat ylipäätään pursuaa menestystarinoita, hyvinvointivinkkejä, onnellisuus- ja sijoitusohjeita. Tulee tunne, että kai munkin on pakko menestyä, kun toi on päässyt tosta pisteestä tohon pisteeseen ja kun toi ei oo edes vanha vielä ja sillä on jo noin ja noin paljon omaisuutta. Tai kun kuvittelen, että oma arki on niin täynnä kaikkea ja sitten menen lukemaan lehtijutun vapaasukellusta ja ratsastusta kilpatasolla harrastavan lakifirman johtajan hektisestä elämästä. Syntyy ajatus, että ”ei kyllä mun pitää tehdä kovemmin hommia”. Mieleen juolahtaa: Miten ihmeessä minä sitten voisin menestyä? 
 
Ennen kuin tähän kysymykseen voi vastata, täytyy ensin kysyä itseltä: mitä menestys minulle tarkoittaa? Onko onnellisuuteni riippuvainen toisten ihmisten menestymisistä? Onko menestyminen välttämätöntä? Jos on, niin miksi?
 
Kukaan muu ei voi vastata puolestasi näihin kysymyksiin. Toisin sanoen, sinulla on valtaa valita, mitä kaikkea menestyminen voisi pitää sisällään. Konkreettisten tavoitteiden sijaan pohdinkin sellaisia abstraktimpia asioita, mitä menestyminen voisi tarkoittaa: jonkin tavoitteen saavuttamista, unelmien seuraamista, haaveiden toteuttamista, tai se voi olla mielenterveyden tai kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantamista tavoitteellisin askelin, stressitekijöiden karsimista, toisten ihmisten auttamista. Tai miksei jollekin läheisten ihmisten kanssa vietetyn ajan maksimoimista ja välittämisen osoittamista. Se, että ”menestyy” tai ”ei menesty” elämässä ei pitäisi olla (eikä olekaan!) sidoksissa varakkuuteen, omaisuuden määrään tai asemaamme yhteiskunnassa.
 
Sanoisin, että menestyminen on ennen kaikkea mielentila.
 
Kannataisi siis elää enimmäkseen fiiliksen mukaan eikä aina vain järki ja käytännöllisyys edellä. Eikö olisikin hieman itsekästä, jos kaikki ajattelisivat, että miten itse menestyisin, miten voisin tienata mahdollisimman paljon stressaamatta ja olemaan vielä tyytyväinen? Voimavaransa kannattaisi keskittää kuitenkin niiden asioiden eteenpäin viemiseen, mistä saa ammennettua iloa ja haastettakin elämään niin itselle kuin muillekin. Usein niiden tärkeiden, itselle mielekkäiden asioiden löytymistä varten pitää keskustella itsensä kanssa ja tarkastella oman elämän kiintopisteitä, kurkistaa oman kuplan ulkopuolelle. Kauan jo omana juttunasi ta tavoittelemisen arvoisena pitämäsi asia ei ehkä olekaan se, mikä tuo elämääsi oikeasti sellaista sisältöä, mitä toivoisit.
 
Jokaisessa elämänvaiheessa ei varmasti ole vain niitä mielekkäitä asioita ja vastuiden ja velvollisuuksien mukaan on elettävä, mutta jokainen voi vaikuttaa pitkälti omiin valintoihinsa. Toisaalta jo tehtyjen valintojen ei tarvitse määrittää lopullista elämän suuntaa. Tällaisia ajatuksia olen päässäni pyöritellyt jo jonkin aikaa. Lähiaikoina menestymisen, varallisuuden ja mielekkään tekemisen pohtimiseen inspiroi erityisesti myös Michelle Obaman jo paljon julkisuutta saanut ja kehuttu omaelämäkerta Minun tarinani. Obama käsittelee isompia ja pienempiä aiheita lämpimän yleismaailmalliseen sävyyn; toisinaan syvällisen eksistentiaalisesti, toisinaan kevyen humoristisesti. Vahva suositus! <3
 

 

 
Näitäkin asioita voisi pohtia maailman tappiin! Olisi hauska tietää ja kuulla, millaisia ajatuksia menestyminen eri ihmisissä herättää, joten laita kommenttia tai paina sydäntä, jos aihe osui ja upposi.
 

Ihanaa viikonloppua ja tsemppiä talven harmauteen <3

– Laura xx