Kauaskantoista säästäväisyyttä

Blogin teema huomioon ottaen saattaa kuulostaa hassulta, kun sanon, että olin keskiviikkona suunnattoman onnellinen, kun kortiltani oli juuri höylätty 24 euroa. Kyllä, olen itsekin kokenut joskus ostamisen euforiaa löydettyäni jotain huippumahtavaa, mutta tällä kertaa olin onnellinen tehtyäni oikean valinnan. Nilkkurini olivat jo aivan ikälopun näköiset ja toinen korkolappu tippunut kokonaan, joten melkein olin jo marssinut kauppaan ostamaan uudet kengät. Koska olisin kuitenkin halunnut lähes samanlaiset tilalle, ajattelin kuitenkin vielä kokeilla, mitä taikoja suutari saisi tehtyä kengille. Ja herranpieksut mitä taikoja hän saikaan aikaiseksi! Harmi kyllä mulla ei ole kengistä ”ennen”-kuvaa, mutta yllä oleva kuva kertonee siitä, että kengät ovat nyt melkein uuden veroiset. Hinnan sovittiin sisältävän uudet korkolaput ja koron maalauksen (luulen kyllä, että koko korko on uusi!?), mutta sen lisäksi kenkät oli plankattu täydellisen mustiksi, vaikka kotiplankkaajan plankki ei onnistunut enää peittämään kuluneita kärkiä. Olin onnistunut säästämään rahaa (versus uusien kenkien ostaminen), tehnyt ekologisen valinnan ja lisäksi tukenut yksityisyrittäjää. Hassua, miten pienistä asioista sitä voi ilahtua! Toinen tähän liittyvä vinkki on se, että jos vaan suinkin on mahdollista sijoittaa laatuun ja maksaa kerralla enemmän, niin se maksaa kyllä itsensä takaisin. Itsekin muistan opiskeluaikana pitkään miettineeni näiden kyseisten kenkien hankintaa, sillä ne oli nahkakenkinä huomattavasti kalliimmat, kuin mihin oli yleensä tottunut. Silloin ajattelin, että ehkä nämä sitten kestävät pidempään ja totta tosiaan ensimmäinen suutarihuolto piti tehdä vasta nyt neljän vuoden jälkeen. Keinonahkanilkkurit tuppasivat usein olemaan yhden talven jälkeen käyttökelvottomat… Tässä pätee vanha sananlasku ”köyhän ei ole varaa ostaa halpaa”.

Toisena vinkkinä jaan toisen itselleni ajankohtaisen pukeutumiseen liittyvän havainnon. Arvatkaapa, miltä vuodelta kuvassa näkyvä pitsineule on? 1999! Meikäläisen ala-asteen kevätjuhlapaita, jonka olen nyt palauttanut vaatevarastooni. Kun mulla taannoin oli paita päällä ja useampi tunti oli kulunut ilman minkäänlaisia seuralaisten kommentteja, niin vienosti kysyin, että eikö paidasta huomaa sen olevan vanha kuin taivas. Vastaukseksi sain, että paita näyttää aivan siltä, kuin se olisi ostettu Vero Modasta viime viikolla. Tarinan opetus? Vanhoja vaatteita kannattaa säilyttää, sillä ne tulee takaisin muotiin nopeammin kuin arvaakaan. Tottakai hamsterius voi sekin yli mennessään aiheuttaa kuluja, jos pitää ääritapauksessa vaikkapa vaihtaa isompaan asuntoon, mutta potentiaaliset vaatekaapin helmet kannattaa pistää jemmaan. Oma lempparilaukkuni esimerkiksi on mummon jäämistöstä, ja se vastaa aivan täysin tämän päivän muotia – ja on aivan hullun kestävä, kun se on munkin mukana kulkenut varmaan jo kahdeksan vuotta eikä ole kokenut minkäänlaista kulumista.