Dos and Don’ts
Heti sen jälkeen, kun olin perustanut blogin viime keväänä, parikin ihmistä pyysi minua postaamaan säästövinkkejä siihen liittyen, mitä EI kannata tehdä tai oikeammin lähinnä siitä, mitä ei kannata ostaa. Tällaisia hinta-ansoja on on yhteiskunnassamme paljonkin erityisesti ruoka-asioihin liittyen eikä niitä välttämättä havaitse ennen kuin itse on oppinut kantapään kautta niitä välttämättään.
Harkitse siis tarkkaan ennen kuin toteutat seuraavat toimenpiteet.
– Pähkinöiden ja muiden naposteltavien ostaminen Punnite & Säästä -ketjun liikkeistä. Tuotteiden kilohinnat eivät ole mitään ”säästä”-osastoa ja kun valikoima on valtavan laaja ja tuotteet kieltämättä houkuttelevan näköisiä, tulee pussiin lähes väistämättä kerättyä useamman sadan gramman satsi.
– Salaattien ostaminen kauppojen palvelutiskistä. Lounaalle tai pikaiseksi välipalaksi tämä on toki helppo ja joskus ainutkin ratkaisu, mutta jos olet menossa kotiin ja voit itse kasata salaattisi, tee se. Kauppias ei ole tyhmä, joten salaatteihin lisätään painavahkoja, mutta hinnaltaan halpoja raaka-aineita, kuten viinirypäleitä ja kananmunaa. Kilohinnan määrittelee kuitenkin pääraaka-aine, kuten esimerkiksi ravunpyrstöt tai kala, joista voi helposti pyytää luksustuotteena korkeaa hintaa.
– Toffeen ostaminen ”brittiläinen toffee” -kojusta erinäköisillä markkinoilla ja toreilla. Hinta on ilmoitettu sadan gramman perusteella, joten hälytyskellot eivät lähde soimaan ennen kuin maksutilanteessa. Olen nähnyt kerran erään rouvan leuan kirjaimellisesti loksahtavan, kun karkkipussi maksoikin 20 euroa. Ihmekös tuo, kun yhden toffeepalan hinnaksi tulee jo 1,50 euroa (kokeiltu on melkeinpä pienimmällä palalla, mitä koko kojusta löysin), sillä kilohinta on merkittävästi kalliimpi kuin normaaleilla irtokarkkihyllyillä.
– Hampurilaisaterian tai vastaavan ”korottaminen” king size / XL -kokoon. Jaksatko kuitenkaan sitä litran limsaa? Kannattaisiko maksaa vaan suosiolla se matalampi hinta?
– Lounaskuluissa säästäminen ”hakemalla vain jotain pientä”. Proteiinirahka, kolmioleipä ja take away -kahvi kainaloon ja olet melkein maksanut jo saman summan kuin oikeasta lounaasta, joka usein sisältää niin salaatin, lämpimän ruoan, leivät, ruokajuomat kuin kahvin ja kantaa taatusti pidemmälle kuin ravintoarvoltaan joskus heikonpuoleiset eväät.
– Brändistä maksaminen. Onko Starbucksin kahvi oikeasti niin paljon parempaa kuin muualla, että siitä kannattaa maksaa itsensä kipeäksi?
– Siivutettu juusto, Aurajuusto-muru, leivontaan käytettävät karkkirouheet ja muut vastaavat. Onko juustohöylän tai veitsen käyttäminen niin hankalaa, että kannattaa maksaa useamman euron kalliimpaa kilohintaa toisessa muodossa olevasta samasta tuotteesta? Myönnetään taas, että näille on paikkansa, esimerkiksi siivutetulle juustolle piknik- tai leiriolosuhteissa, mutta itse en näitä missään tapauksessa normaalissa arkikäytössä suosi.
Mitä muita vastaavia sudenkuoppia kannattaisi välttää?
