Meidän pinnasängystä löytyy:

Joululahjaksi saatu kehtolaulumobile jossa on monta eri nappulaa, toimintoa, musiikkia ja himmeästi loistavia väriä vaihtavia valoja, että ei ole mikään ihme jos pikku-neiti ei sen ollessa päällä ala nukkumaan ja sen takia se onkin päällä yleensä silloin jos neiti on hereillä ja haluan pitää hänet tyytyväisenä sen aikaa kunnes lämmitän maidon tai jotain muuta sellaista (tosin ei neiti pysy tyytyväisenä silloin kun nälkä yllättää ja ruoan tulossa kestää yli minuutti sillä onhan se nyt ainakin lähes maailmanloppu jos ruoka ei ole tarpeeksi nopeasti suussa 😀 ).

”Pitäähän meidän pikku prinsessalla olla hienot lakanat”. En ole mitenkään erityisen tarkka sen suhteen, että meidän tytöllä pitää olla vain ”tyttömäisiä” vaatteita päällä, eikä minun mielestäni ole värejä jotka sopivat vain ja ainoastaan toiselle sukupuolelle, mutta jostain syystä pussilakanoiden suhteen minusta on tullut todella tarkka ja valitsen aina sen tyttömäisimmän puhtaana olevan lakanan (pupu pussilakana oli valitettavasti pesussa).

Pikku-neidin ensimäinen pehmolelu jolla päässä sairaalassa neidillä päässä ollut pipo. Ja vaikka pikku-neiti tuskin vielä vähään aikaan osaa tätä pehmolelua arvostaa tai sillä leikkiä niin se on pinnasängyssä lähinnä sen takia kun neidin isi ja äiti halus, koska onhan se nyt aika söpöö… Eikö?

(Pikku-neidillä on jo kova kiire päästä ryömimään eteenpäin, mutta raukka ei ole vielä tajunnut sitä, että käsiäkin täytyy liikutta samalla)