Odotin neuvolaan menoa innolla vain sen takia, että saisin tietää pikku-neidin painon ja pituuden. Syntyessään hän oli 49cm pitkä ja painoi 3200g, ja sairaalasta lähtiessämme painoa oli 3106g.
Nyt pikku-neiti oli kerryttänyt painonsa 4330grammaan ja venähtänyt 52,7 senttimetriin eli hyvin oli lähtenyt tyttö kasvamaan.

Painon punnituksen ja pituuden mittauksen jälkeen jouduin tuntemaan itseni maailman huonoimmaksi äidiksi:
Olimme lähteneet kiireellä neuvolaan koska nukuimme pommiin joten syöttämisen jälkeen en ehtinyt puhdistaa tytön kaulaa kunnolla ja sinne oli valunut maitoa, joten ajattelin, että kun neuvolassa joudun kuitenkin vaihtamaan vaipan punnituksen jälkeen niin puhdistan sen siellä. Mainitsin tästä neuvola tädille, mutta sain kuulla heti syytöksen, että lika on ollut siellä varmasti jo monta päivää. Tämän jälkeen hän piti minulle saarnan siitä kuinka tärkeää lapsi on puhdistaa joka päivä ja kirjoitti vielä neuvolakorttiin muistutuksen siitä.

Meillä on kaksi kissaa, joten on täysin mahdotonta ettei yhdessäkään vauvan vaatteessa/tarvikkeessa olisi ainuttakaan kissankarvaa, mutta sain kuitenkin kuulla kuinka vaarallista se on kun lapsella oli bodyssa muutama karva ja vaunujen kantokopassa olevan makuupussin päällä oli muutama karva. Lapsihan voi tukehtua niihin… Hassua sinänsä että olen kuitenkin itse elossa, sillä ollessani vauva altistuin kissankarvoille tuplasti enemmän.

Kertoessani, että pikku-neiti ei ole juurikaan nukkunut öisin ilmavaivojen takia hän ystävällisesti muistutti ettei kuitenkaan saa menettää hermojaan jos vauva ei nuku ja kertoessani olevani ylpeä siitä, että olen pystynyt olemaan vauvan seurassa rauhallinen sain kuitenkin monta kertaa sen jälkeen, että minun pitää opetella olemaan rauhallinen.

Lopputulos on siis tämä: En koskaan puhdista lastani vaan pidän häntä likaisena, ja lapsen kuuluisi olla 24/7 100% puhdas, sillä eihän lapsilla ole ikinä mitään likaa normaalisti yhtään missään. Tukehdutan myös tarkoituksellisesti lapseni kissankarvoihin ja valehtelen siitä, että pystyn olemaan rauhallinen lapsen seurassa vaikka olisinkin väsynyt.

Täytyy myöntää etten ole koskaan aikaisemmin tuntenut itseäni niin huonoksi ihmiseksi, vaikka ei ollut oikeasti mitään syytä edes tuntea niin. En tietenkään ole mikään ”vauva expertti” sillä kyseessä on ensimäinen lapseni ja minulla on vielä paljon opittavaa sekä tulen todennäköisesti ainakin jossain vaiheessa tekemään virheitä, mutta minäkin olen vain ihminen niin voisi kuvitella, että neuvolassa osattaisiin olla hiukan kannustavampia eikä heti tehtäisi toiselle mahdollisimman huonoa oloa.