Pieni sormiruokailija

Meidän neidin sormiruokataival alkoi viikkoa ennen puolivuotispäivää, vaikka olin vannonut täysimettäväni puolivuotiaaksi. En kuitenkaan malttanut odottaa siihen asti ja toisaalta niistä ensimmäisistä kasvis- ja hedelmäpaloista ei tainnut juurikaan mahaan asti päätyä. Alkuun se oli lähinnä ruokien tutkimista sormin ja suulla, lopuksi ruoat heitettiin tai sylkäistiin lattialle. Ensin tutustuimme haudutettuihin parsakaaleihin, porkkanoihin ja meloniin. Niitä oli helppo käsitellä ja viedä suuhun.

Luin ennen sormiruokailun aloittamista kirjan Omin sormin suuhun, josta sain hyviä vinkkejä. Kirja on minusta erinomainen opus sormiruokailuun tutustumiseen, mutta liian tarkasti ei kannata kaikkia neuvoja sieltä totella. Itseäni ihmetytti, että kirjassa neuvottiin tarjoamaan vauvalle monenlaisia ruokia heti alusta lähtien. Siinä ei puhuttu mitään uusiin makuihin totuttelemisesta vaan päinvastoin neuvottiin antamaan mahdollisimman erilaisia raaka-aineita alusta lähtien. Neuvolasta ja lastenlääkäriltä sain ohjeen, että uusia makuja kannattaa antaa noin kerran viikossa, jolloin mahdollisia ruoka-aine allergioita on helpompi seurata. Kirjassa sanottiin, että lapsi osaa valita itse oikeat ruoka-aineet, jos hän on jollekin allerginen hän ei syö sitä. En uskaltanut luottaa tähän vaan annoin 1-2 uutta makua viikossa. Neidillämme on atooppinen iho ja isä on aika monelle asialle allerginen, joten pelkäsimme että kaikki ei sovi vauvallemme. Tähän asti tarjotuista ruoka-aineista hän ei ole saanut mistään minkäänlaisia oireita. Jos olen imetysaikana syönyt vähän reilummin suklaata, on neidin ihottuma selvästi pahentunut. Olin ensimmäiset 8 kuukautta tämän vuoksi suklaalakossa, mutta nykyään syön taas pieniä määriä enkä ole huomannut sen vaikuttavan ihon kuntoon.

Ensimmäiset kuukaudet totuttelimme kiinteisiin hedelmien ja kasvisten muodossa ja vauva oli riemuissaan. On ihanaa seurata hänen kehittymistään ja syömisen iloa. Itse saimme rauhallisen (ja kokoperheen yhteisen) ruokailuhetken varsinkin alussa, kun hän jaksoi tutkia ruokia pitkän. Pian otimme hirssipuuron mukaan parempien yöunien toivossa. Syötimme puuron pääasiassa lusikalla, mutta välillä annoin neidin myös syödä sen sormillaan. Toisinaan tein puurosta uunissa paistettavia kakkusia, joita oli helppo syödä omin sormin. Puuron ja muiden lusikoitavien syöminen on sujunut hyvin vaihtelevasti, mutta olen yrittänyt olla stressaantumatta siitä. Joskus neiti syö puuronsa itse, kun täytän lusikan ja annan hänelle. Etenkin reissussa on kuitenkin välillä helpompaa antaa jotain valmista purkista kuin alkaa tekemään vihannestikkuja.

Lihan ja muita viljoja lisäsimme ruokavalioon pikku hiljaa noin 8 kuukauden iässä. Hapanmaitotuotteita ja kalaa olemme maistelleet vasta viimeisen kuukauden aikana. Nykyään syöminen sujuu jo hienosti, tosin hän tarvitsee rauhallisen ruokailuympäristön. Vieläkin tärkeämpää on oikea ajoitus, jos edellisestä ruokailusta on kulunut liian vähän aikaa ei ruoka maita ja alkaa leikkiminen. 

Tänään lähes yksivuotias on syönyt:

-aamupuuron

-lounaaksi Hippo valmisruoan (kanaa+kasviksia)

-päivälliseksi nuudeli-tofu-kasvis wokkia (samaa kuin muutkin)

-välipalaksi banaania, mandariinia ja kypsentämätöntä porkkanaa

-iltapalaksi puuroa, mandariinia ja palan leipää

-lisäksi hän sai rintamaitoa neljä kertaa sekä yöllä muutamia kertoja

 

Annoimme hänelle eilen haarukalla ruokaa, mutta sillä syöminen ei vielä onnistunut vaikka hän kovasti yritti. Pian meillä on taapero, joka syö hienosti itse ja parhaimmillaan nauttii perheen yhteisistä hetkistä. Jos joskus saan toisen lapsen, tulen ehdottomasti jatkamaan samalla linjalla….