Suojeletko sinä lapsia?

Viime aikoina julkisuudessa on taas puhuttu 8-vuotiaan tytön surullisesta tarinasta. (Jos et tiedä mistä puhun, lue lisää vaikkapa täältä: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288495982198.html) Se sai minut ajattelemaan lastensuojelumme tilaa; kuka lapsia suojelee vai suojeleeko kukaan? Minä pyrin kaikin keinoin pitämään huolta omasta tyttärestäni, mutta miten on niiden lasten laita, joiden vanhemmat eivät jaksa tai kykene siihen?

Tuntuu välillä siltä, että lastensuojelun työntekijöiden aika menee epäolennaisiin asioihin, kuten huostaanotettujen lasten siirtelemiseen paikasta toiseen tai turhien lastensuojeluilmoitusten takia perheissä käynteihin. Jotain viranomaisten toimintamalleissa on pahasti pielessä, jos tutustuu lastensuojelun asiakkaiden tarinoihin. Minulla on voimaton olo, koska en voi tehdä mitään vai voinko?

Jos näen puistossa tai kadulla perheen, joiden asiat ovat todella huonosti on minun tehtäväni puuttua asiaan jollain tavalla. Tilanteiden arviointi on ilmeisen hankalaa ammatilaisillekin, joten omaan arviointikykyyn on aika hankala luottaa. Selviä lastensuojeluilmoituksen vaativia tilanteita ovat tietenkin lapsiin kohdistuva väkivalta, mutta senkin todistaminen voi olla vaikeaa. Harvoin kukaan kadulla lyö.  Joissain tilanteissa olisi ehkä parempi mennä kysymään äidiltä tai isältä, että miten teillä menee tai voisinko auttaa jotenkin kuin rynnätä soittamaan viranomaisille. Aito kohtaaminen, välittäminen ja kuunteleminen voi pelastaa jonkun päivän. Voi, kun sen muistaisi vähän useammin.