Kaunis ajatukseni pitää yllä raskausviikkokohtaista päiväkirjaa on nyt todellakin jäänyt raskauden ja arjen jalkoihin. Isona syynä lienee myöskin se, että raskaus on edennyt viime viikot todella tasaisesti ilman suurempia yllätyksiä. Elokuun keskityin vielä töiden loppuun saattamiseen ja tarvittavien hankintojen tekemiseen. Muutaman päivän jouduin olemaan sairaslomalla kiihtyvien supistusten vuoksi. Elokuun päättyessä jäin äitiyslomalle ja saattelimme yhdessä miehen kanssa hankinnat ja järjestelyt loppuun. Nyt olen keskittynyt hyvin pitkälti lepäämiseen ja noh, lepäämiseen! Eipä sillä, toisina päivinä olo on oikein reipas ja toimelias, mutta ennemmin ei…

Täysiaikainen vauva

38. raskausviikon alkaessa eli tosi-oleellisen-vauvasovelluksen kertoessa, että nyt vietetään päivää 37+0, masussa majaileva pikkuheppu on viimein täysiaikainen! Tämä oli jännittävä rajapyykki, koska toisaalta sain tästä kovasti mielenrauhaa (ne supistukset), mutta toisaalta tuntui aivan jäätävän pelottavalta, että tässä sitä nyt ihan virallisesti ollaan täysin synnytyskelpoisia, että pitäisikö tässä olla jotenkin henkisesti valmiina? Olo ei meinaan ole aivan sellainen. No joo, kyllähän tähän raskaaseen oloon alkaa kypsyä ja sikäli tuntuu olo valmiilta, mutta muuten edelleen kovasti jännittää edessä oleva kipu ja koitos ja toisaalta se arki vauvan kanssa. Toisaalta en malta odottaa, että näen, kuka onkaan majoittunut sisälleni näiden kuukausien ajaksi!

Harjoitussupistuksia vai oikeita supistuksia?

Noin niinkuin yleisesti ottaen määritellään, että harjoitussupistukset eivät ole kipeitä vaan lähinnä epämukavia ja ne tuntuvat vatsassa. Oikeat supistukset ovat sitten kivuliaita ja tuntuvat myös esim. selässä, lantiossa, jaloissakin. Minulla on ollut aika runsaasti harjoitussupistuksia koko raskauden ajan ja niiden määrä on vain lisääntynyt viimeisten viikkojen aikana. Ajoittain supistukset ovat saaneet noita oikeiden supistusten piirteitä, mutta vauva on siis edelleen vatsan sisäpuolella!

Heinäkuun lopussa koin ensimmäistä kertaa supistuksia, jotka tuntuivat myös selässä. Elokuussa minut ajoi muutaman päivän sairaslomalle lisääntyvät supistelut, jotka tuntuivat taas selässä ja olivat muutenkin niin tuntuvia, että niihin sai suorastaan keskittyä, vaikka kipu oli edelleen äärimmäisen lievää. Lääkäri totesi, ettei kohdunkaulalla ole mitään huolestuttavia muutoksia pehmenemisen ja lievän lyhenemisen lisäksi, mutta otin tässä välissä muutaman päivän levon töistä. Tämän levon avulla sainkin sitten sinniteltyä äitiysloman loppuun saakka!

Nyt äitiyslomalla levosta huolimatta supistukset aina vain lisääntyvät, toki asiaan kuuluvasti. Touhukkaammat päivät saavat aikaan kunnon supistusputkia. Tällä viikolla suunnittelin jo maanantaina sairaalaan soittoa, kun kipeitä (jälleen aivan siedettäviä, mutta sellaisia hyvin nasevia) tuli parhaimmillaan viiden minuutin välein. Noin neljän tunnin päästä nämä supistukset kuitenkin rauhoittuvat: ensin muuttuen kivuttomiksi, sitten tauoten selvästi. Väsyttäviä nuo supistusputket ovat kyllä, seuraava päivä menee ihan lepomoodissa!

Vaan kyllä ne ajatukset synnytyksessä ovat

Nimittäin nyt tätä kirjoitellessa juilii aika lailla selkään ja en voi olla miettimättä, että merkitseekö tämä jotain! Tuntuu hassulta, kun lähtö voi tulla vaikka tänään tai sitten tämä käynnistetään neljän viikon kuluttua. Ei auta kuin odottaa, vaikka olo raskas onkin.

Tiivistelmä:

• Viikkojen teema: Tuleva vauvels on aivan todellinen juttu. Raskaus etenee hämmentävän hyvin!
• Oireita: Olin varma, että olen tähän mennessä turvonnut pallo. No, en ole. Paino on noussut komeasti kilon raskauden aikana enkä ole turvoksissa. Neuvolassa kaikki on oikein hyvin. Hemoglobiini on jälleen oikein hyvä ja verensokerit ovat pysyneet hallinnassa. Nukkumista suuri vatsa häiritsee ja kääntyily saa aikaan napakoitakin supistuksia. Joinain päivinä liitoskivut ovat kovia ja öisin jalkojen siirtäminen kuuluu rutinana. Se tuntuu ja kuulostaa ällöltä, mutta on ilmeisen tarpeellista, jotta vauva pääsee kätevästi ulos. Alku- ja keskiraskauden vaivoihin nähden olen kuitenkin yllättynyt, että olo on näin hyvä!
• Kyyneleitä: Pääosin hyvästä olosta huolimatta ajoittain tulee väsy raskaaseen oloon ja silloin pääsee itku. Edelleenkin kyyneleitä tulee yllättävän vähän.
• Mitä muuta: Saa nähdä, kirjoittelenko tänne jotain välissä vai onko seuraava postaus sitten vauvan synnyttyä. IIIIK!

Nämä viikot ovat olleet aikamoinen matka siitä rakenneultran jälkeisestä ”kai tässä todella ollaan raskaana”-olosta  ”kyllä, tässä todellakin ollaan raskaana ja vatsassa on aivan oikea vauva”-oloon! Jos vielä kesäkuussa pääosin liikuin reippaasti ja onnistuin pinkomaan bussiin vatsa tutisten (olen kyllä aika varma, että kerran bussikuski nauroi minulle), nyt alan olla aika hidas kävelijä. Tosin puolustuksekseni on sanottava, että tämä lämpö aiheuttaa aikamoista vatsan pinkeilyä ja vauhdin hidastumista sitä kautta!

Aikamoista, että jotkut käyvät juoksulenkeillä aivan synnytykseen saakka. Enhän minä mikään urheilijaleidi ollut tosin aiemminkaan, mutta nyt tuntuu, että jo vatsan koko tekee olosta huonon vauhdin kasvaessa ja alavatsa kipeytyy helposti ilmeisesti kohdunkannatinten ollessa aika kovilla.

Tämä tulee nyt olemaan sillä tavalla oikeasti tosi raskauspainotteinen teksti. Ei sillä tavalla vaaleanpunaisella (ok, tämä värisävy tullaan mainitsemaan) pastellisella tavalla vaan tässä nyt käsitellään kaikenmoista mitä naiselle voi eteen tulla raskauden edetessä. Huh, asiaan!

Sf-mitta aiheuttaa harmaita hiuksia

Kuten äsken jo viittasin ja viime kerralla kirjoittelin, vatsa on suuri. Se on sen verran suuri, että lääkärikin viime viikolla mietti ääneen, voiko mulla olla kuitenkin kaksoset tulossa (ei kai nyt, rakenneultran nähdyn yhden vauvelin vuoksi?!).

Kesäkuun alussa, 22+4, minulta mitattiin ensimmäisen kerran sf-mitta. Tällöin mitta oli 20 cm, osuen juuri keskikäyrän yläpuolelle, ollen siis täysin normaali. Nyt sitten heinäkuun alussa, viikolla 26+4, mitta oli komeat 28 cm käyrämerkinnän tärähtäessä hienosti reilusti yläkäyrän yläpuolelle.

Tästä johtuen sainkin sitten viikolle 28+6 kontrolliajan mittaukseen. Nyt mittaaja sai tulokseksi jälleen saman 28 cm, ja nyt liiallisen mitan mietinnät kääntyivät enemmänkin siihen suuntaan, että miksei mitta kasva? Muutaman päivän päästä mitataan taas, ja tarvittaessa saan lähetteen Naistenklinikalle. Se on kuitenkin sanottava, että ymmärtääkseni monesti on kyse myös mittausvirheestä ja mittaajien välisistä eroista. Ehkä todennäköisintä siis on, että tuo heinäkuun alun mittaus oli virheellinen ja aihetta huoleen ei ole. Olen kuitenkin iloinen, että mittaa seurataan ja tarvittaessa kurkataan vauvan tilannetta ultran kautta.

Äh, raskausdiabetes!

Juhannusta ennen kävin sokerirasituksessa. Olin henkisesti aika hyvin varautunut raskausdiabetekseen sukurasitteen vuoksi, mutta oli se silti iso harmi tulosten tullessa. Minulla onneksi todettiin lievä tapaus, vain yksi arvo oli koholla. Tätäkin kuitenkin saan seurata kotona aina synnytykseen saakka: joka toinen viikko mittaan neljänä aamuna paastoverensokerin ennen aamiaista, joka toinen viikko teen seitsemän mittauksen sarjan ruokailujen yhteydessä. Ilokseni arvot ovat pysyneet hyvinä kotona ja toisaalta tämä diagnoosi on lisännyt motivaatiota herkkujen minimointiin. Vaikka siis. Olisihan se kiva syödä jäätelöä oikein urakalla näillä helteillä!

Mutta jos joku juuri diagnoosin saanut lukee tätä: älä mene turhaan sellaiseen itseruoskintamoodiin, missä itse käväisin <3 Se on turhaa. Suhtaudu asiaan armollisesti. Voi olla, että elintavoilla on tekemistä asian kanssa, mutta raskausdiabeteksessä on myös vahvasti perinnölliset tekijät mukana. Joskus terveellisesti elävä diagnosoidaan epäterveellisesti elävän jatkaessa herkuttelulinjalla ilman ongelmia. Noudata ohjeita, syö terveellisesti, liiku minkä voit, mittaa verensokeria. Asia on hyvä ottaa vakavasti, mutta itsensä ruoskiminen on turhaa!

Kävimme myös Naistenklinikan päivystyksessä synnytyssimulaatiossa

Hei, nyt tulee sitten sitä ällömpää raskausinfoa, joten lopeta ihmeessä tähän, jos et halua lukea mistään eriteasioista. Emme siis varsinaisesti päässeet sinne synnytykseen asti, mutta Naistenklinikalla tuli pyörähdettyä!

Useamman päivän runsas valkovuoto eskaloitui siihen, että eräänä aamuna jalkoja pitkin valui kirkasta nestettä. Aina siis tuonne nilkkoihin asti, eli ei ihan pientä määrää. Tämän vuoksi kehottivat ensin seuraamaan tilannetta. Illalla sitten tulikin runsaasti ensin vaaleanpunaista, sitten vaaleanruskeaa vuotoa, ja saimme kehotuksen tulla käymään lapsivesitestissä, joka onneksi oli sitten negatiivinen. Vielä on tulehdustestit viljelyssä, mutta näyttää siltä, että raskaana ollessa aika monenlaista asiaa voi vuotaa tuolta ladypartseista ilman, että on syytä huoleen (tosin, tilanne on aina hyvä tsekata ammattilaisen kanssa!).

Mutta siis, opimme asioita. Ensinnäkin, mä menen ihan hitaaksi tämmöisessä tilanteessa. Okei, ohjeistuksen mukaan ei ollut hätätilanne, mutta en ehkä olisi tarvinnut ripsiväriä. Jotenkin tuli vain sellainen alitajuinen lamaantuminen, että jos nyt vain käyn tähän lattialle sikiöasentoon, niin tilanne pysähtyy eikä vauva varmasti tule liian aikaisin ulos. Sairaalakassi pitää siis todellakin olla valmiiksi pakattuna ja vaatteet katsottuina henkarissa tuota hetkeä varten. Aivotoimintaa kun ei vaan sitten ole.

Toiseksi: oli kuulkaa aika epätodellinen olo taivaltaa pimeässä kesäyössä Naistenklinikalle humalaisen huudellessa taustalla. Mietin, että tuleeko vauva? Jos ei tule, joudunko jäämään sairaalaan seurantaan? Miten kaikki tulevat viikot järjestyvät? Nämä mietteet olivat turhia, mutta tavallaan toimivat hyvänä harjoitteluna sille oikealle tilanteelle. Jotenkin nyt se oikea lähdön hetki ei tunnu aivan niin pelottavalta, kun tiedän, mitä sairaalassa on vastassa.

Tiivistelmä:

• Viikkojen teema: Meille ihan oikeasti tulee vauva, joka melskaa jo niin, että maha heiluu!
• Oireita: Ei mennä niihin, yläpuolellahan niitä jo oli aika liuta.
• Kyyneleitä: Menettämisen pelko lisääntyy. Kauhea ajatus, että menettäisin vauvan, mutta pelkään myös, että miehelle käy jotain. Ihana, upea mies, joka on rauhallisena ja turvallisena kokoajan läsnä!
• Mitä muuta: Vauvelilla alkaa olla jo ihan hyvin vaatetta, äitiyspakkaus on tilattu ja projekti vauvanhuone on alkanut purkautumaan uusien kirjahyllyjen myötä. Kyllä tämä tästä! Kaikki alkaa tuntua todella todelliselta.