Kohdun koosta synnytyssimulaatioon (24.-29. rv.)

Nämä viikot ovat olleet aikamoinen matka siitä rakenneultran jälkeisestä ”kai tässä todella ollaan raskaana”-olosta  ”kyllä, tässä todellakin ollaan raskaana ja vatsassa on aivan oikea vauva”-oloon! Jos vielä kesäkuussa pääosin liikuin reippaasti ja onnistuin pinkomaan bussiin vatsa tutisten (olen kyllä aika varma, että kerran bussikuski nauroi minulle), nyt alan olla aika hidas kävelijä. Tosin puolustuksekseni on sanottava, että tämä lämpö aiheuttaa aikamoista vatsan pinkeilyä ja vauhdin hidastumista sitä kautta!

Aikamoista, että jotkut käyvät juoksulenkeillä aivan synnytykseen saakka. Enhän minä mikään urheilijaleidi ollut tosin aiemminkaan, mutta nyt tuntuu, että jo vatsan koko tekee olosta huonon vauhdin kasvaessa ja alavatsa kipeytyy helposti ilmeisesti kohdunkannatinten ollessa aika kovilla.

Tämä tulee nyt olemaan sillä tavalla oikeasti tosi raskauspainotteinen teksti. Ei sillä tavalla vaaleanpunaisella (ok, tämä värisävy tullaan mainitsemaan) pastellisella tavalla vaan tässä nyt käsitellään kaikenmoista mitä naiselle voi eteen tulla raskauden edetessä. Huh, asiaan!

Sf-mitta aiheuttaa harmaita hiuksia

Kuten äsken jo viittasin ja viime kerralla kirjoittelin, vatsa on suuri. Se on sen verran suuri, että lääkärikin viime viikolla mietti ääneen, voiko mulla olla kuitenkin kaksoset tulossa (ei kai nyt, rakenneultran nähdyn yhden vauvelin vuoksi?!).

Kesäkuun alussa, 22+4, minulta mitattiin ensimmäisen kerran sf-mitta. Tällöin mitta oli 20 cm, osuen juuri keskikäyrän yläpuolelle, ollen siis täysin normaali. Nyt sitten heinäkuun alussa, viikolla 26+4, mitta oli komeat 28 cm käyrämerkinnän tärähtäessä hienosti reilusti yläkäyrän yläpuolelle.

Tästä johtuen sainkin sitten viikolle 28+6 kontrolliajan mittaukseen. Nyt mittaaja sai tulokseksi jälleen saman 28 cm, ja nyt liiallisen mitan mietinnät kääntyivät enemmänkin siihen suuntaan, että miksei mitta kasva? Muutaman päivän päästä mitataan taas, ja tarvittaessa saan lähetteen Naistenklinikalle. Se on kuitenkin sanottava, että ymmärtääkseni monesti on kyse myös mittausvirheestä ja mittaajien välisistä eroista. Ehkä todennäköisintä siis on, että tuo heinäkuun alun mittaus oli virheellinen ja aihetta huoleen ei ole. Olen kuitenkin iloinen, että mittaa seurataan ja tarvittaessa kurkataan vauvan tilannetta ultran kautta.

Äh, raskausdiabetes!

Juhannusta ennen kävin sokerirasituksessa. Olin henkisesti aika hyvin varautunut raskausdiabetekseen sukurasitteen vuoksi, mutta oli se silti iso harmi tulosten tullessa. Minulla onneksi todettiin lievä tapaus, vain yksi arvo oli koholla. Tätäkin kuitenkin saan seurata kotona aina synnytykseen saakka: joka toinen viikko mittaan neljänä aamuna paastoverensokerin ennen aamiaista, joka toinen viikko teen seitsemän mittauksen sarjan ruokailujen yhteydessä. Ilokseni arvot ovat pysyneet hyvinä kotona ja toisaalta tämä diagnoosi on lisännyt motivaatiota herkkujen minimointiin. Vaikka siis. Olisihan se kiva syödä jäätelöä oikein urakalla näillä helteillä!

Mutta jos joku juuri diagnoosin saanut lukee tätä: älä mene turhaan sellaiseen itseruoskintamoodiin, missä itse käväisin <3 Se on turhaa. Suhtaudu asiaan armollisesti. Voi olla, että elintavoilla on tekemistä asian kanssa, mutta raskausdiabeteksessä on myös vahvasti perinnölliset tekijät mukana. Joskus terveellisesti elävä diagnosoidaan epäterveellisesti elävän jatkaessa herkuttelulinjalla ilman ongelmia. Noudata ohjeita, syö terveellisesti, liiku minkä voit, mittaa verensokeria. Asia on hyvä ottaa vakavasti, mutta itsensä ruoskiminen on turhaa!

Kävimme myös Naistenklinikan päivystyksessä synnytyssimulaatiossa

Hei, nyt tulee sitten sitä ällömpää raskausinfoa, joten lopeta ihmeessä tähän, jos et halua lukea mistään eriteasioista. Emme siis varsinaisesti päässeet sinne synnytykseen asti, mutta Naistenklinikalla tuli pyörähdettyä!

Useamman päivän runsas valkovuoto eskaloitui siihen, että eräänä aamuna jalkoja pitkin valui kirkasta nestettä. Aina siis tuonne nilkkoihin asti, eli ei ihan pientä määrää. Tämän vuoksi kehottivat ensin seuraamaan tilannetta. Illalla sitten tulikin runsaasti ensin vaaleanpunaista, sitten vaaleanruskeaa vuotoa, ja saimme kehotuksen tulla käymään lapsivesitestissä, joka onneksi oli sitten negatiivinen. Vielä on tulehdustestit viljelyssä, mutta näyttää siltä, että raskaana ollessa aika monenlaista asiaa voi vuotaa tuolta ladypartseista ilman, että on syytä huoleen (tosin, tilanne on aina hyvä tsekata ammattilaisen kanssa!).

Mutta siis, opimme asioita. Ensinnäkin, mä menen ihan hitaaksi tämmöisessä tilanteessa. Okei, ohjeistuksen mukaan ei ollut hätätilanne, mutta en ehkä olisi tarvinnut ripsiväriä. Jotenkin tuli vain sellainen alitajuinen lamaantuminen, että jos nyt vain käyn tähän lattialle sikiöasentoon, niin tilanne pysähtyy eikä vauva varmasti tule liian aikaisin ulos. Sairaalakassi pitää siis todellakin olla valmiiksi pakattuna ja vaatteet katsottuina henkarissa tuota hetkeä varten. Aivotoimintaa kun ei vaan sitten ole.

Toiseksi: oli kuulkaa aika epätodellinen olo taivaltaa pimeässä kesäyössä Naistenklinikalle humalaisen huudellessa taustalla. Mietin, että tuleeko vauva? Jos ei tule, joudunko jäämään sairaalaan seurantaan? Miten kaikki tulevat viikot järjestyvät? Nämä mietteet olivat turhia, mutta tavallaan toimivat hyvänä harjoitteluna sille oikealle tilanteelle. Jotenkin nyt se oikea lähdön hetki ei tunnu aivan niin pelottavalta, kun tiedän, mitä sairaalassa on vastassa.

Tiivistelmä:

  • Viikkojen teema: Meille ihan oikeasti tulee vauva, joka melskaa jo niin, että maha heiluu!
  • Oireita: Ei mennä niihin, yläpuolellahan niitä jo oli aika liuta.
  • Kyyneleitä: Menettämisen pelko lisääntyy. Kauhea ajatus, että menettäisin vauvan, mutta pelkään myös, että miehelle käy jotain. Ihana, upea mies, joka on rauhallisena ja turvallisena kokoajan läsnä!
  • Mitä muuta: Vauvelilla alkaa olla jo ihan hyvin vaatetta, äitiyspakkaus on tilattu ja projekti vauvanhuone on alkanut purkautumaan uusien kirjahyllyjen myötä. Kyllä tämä tästä! Kaikki alkaa tuntua todella todelliselta.
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *