Synnytys lähestyy! Voinko peruuttaa vielä? (38. raskausviikko)

Kaunis ajatukseni pitää yllä raskausviikkokohtaista päiväkirjaa on nyt todellakin jäänyt raskauden ja arjen jalkoihin. Isona syynä lienee myöskin se, että raskaus on edennyt viime viikot todella tasaisesti ilman suurempia yllätyksiä. Elokuun keskityin vielä töiden loppuun saattamiseen ja tarvittavien hankintojen tekemiseen. Muutaman päivän jouduin olemaan sairaslomalla kiihtyvien supistusten vuoksi. Elokuun päättyessä jäin äitiyslomalle ja saattelimme yhdessä miehen kanssa hankinnat ja järjestelyt loppuun. Nyt olen keskittynyt hyvin pitkälti lepäämiseen ja noh, lepäämiseen! Eipä sillä, toisina päivinä olo on oikein reipas ja toimelias, mutta ennemmin ei…

Täysiaikainen vauva

38. raskausviikon alkaessa eli tosi-oleellisen-vauvasovelluksen kertoessa, että nyt vietetään päivää 37+0, masussa majaileva pikkuheppu on viimein täysiaikainen! Tämä oli jännittävä rajapyykki, koska toisaalta sain tästä kovasti mielenrauhaa (ne supistukset), mutta toisaalta tuntui aivan jäätävän pelottavalta, että tässä sitä nyt ihan virallisesti ollaan täysin synnytyskelpoisia, että pitäisikö tässä olla jotenkin henkisesti valmiina? Olo ei meinaan ole aivan sellainen. No joo, kyllähän tähän raskaaseen oloon alkaa kypsyä ja sikäli tuntuu olo valmiilta, mutta muuten edelleen kovasti jännittää edessä oleva kipu ja koitos ja toisaalta se arki vauvan kanssa. Toisaalta en malta odottaa, että näen, kuka onkaan majoittunut sisälleni näiden kuukausien ajaksi!

Harjoitussupistuksia vai oikeita supistuksia?

Noin niinkuin yleisesti ottaen määritellään, että harjoitussupistukset eivät ole kipeitä vaan lähinnä epämukavia ja ne tuntuvat vatsassa. Oikeat supistukset ovat sitten kivuliaita ja tuntuvat myös esim. selässä, lantiossa, jaloissakin. Minulla on ollut aika runsaasti harjoitussupistuksia koko raskauden ajan ja niiden määrä on vain lisääntynyt viimeisten viikkojen aikana. Ajoittain supistukset ovat saaneet noita oikeiden supistusten piirteitä, mutta vauva on siis edelleen vatsan sisäpuolella!

Heinäkuun lopussa koin ensimmäistä kertaa supistuksia, jotka tuntuivat myös selässä. Elokuussa minut ajoi muutaman päivän sairaslomalle lisääntyvät supistelut, jotka tuntuivat taas selässä ja olivat muutenkin niin tuntuvia, että niihin sai suorastaan keskittyä, vaikka kipu oli edelleen äärimmäisen lievää. Lääkäri totesi, ettei kohdunkaulalla ole mitään huolestuttavia muutoksia pehmenemisen ja lievän lyhenemisen lisäksi, mutta otin tässä välissä muutaman päivän levon töistä. Tämän levon avulla sainkin sitten sinniteltyä äitiysloman loppuun saakka!

Nyt äitiyslomalla levosta huolimatta supistukset aina vain lisääntyvät, toki asiaan kuuluvasti. Touhukkaammat päivät saavat aikaan kunnon supistusputkia. Tällä viikolla suunnittelin jo maanantaina sairaalaan soittoa, kun kipeitä (jälleen aivan siedettäviä, mutta sellaisia hyvin nasevia) tuli parhaimmillaan viiden minuutin välein. Noin neljän tunnin päästä nämä supistukset kuitenkin rauhoittuvat: ensin muuttuen kivuttomiksi, sitten tauoten selvästi. Väsyttäviä nuo supistusputket ovat kyllä, seuraava päivä menee ihan lepomoodissa!

Vaan kyllä ne ajatukset synnytyksessä ovat

Nimittäin nyt tätä kirjoitellessa juilii aika lailla selkään ja en voi olla miettimättä, että merkitseekö tämä jotain! Tuntuu hassulta, kun lähtö voi tulla vaikka tänään tai sitten tämä käynnistetään neljän viikon kuluttua. Ei auta kuin odottaa, vaikka olo raskas onkin.

Tiivistelmä:

  • Viikkojen teema: Tuleva vauvels on aivan todellinen juttu. Raskaus etenee hämmentävän hyvin!
  • Oireita: Olin varma, että olen tähän mennessä turvonnut pallo. No, en ole. Paino on noussut komeasti kilon raskauden aikana enkä ole turvoksissa. Neuvolassa kaikki on oikein hyvin. Hemoglobiini on jälleen oikein hyvä ja verensokerit ovat pysyneet hallinnassa. Nukkumista suuri vatsa häiritsee ja kääntyily saa aikaan napakoitakin supistuksia. Joinain päivinä liitoskivut ovat kovia ja öisin jalkojen siirtäminen kuuluu rutinana. Se tuntuu ja kuulostaa ällöltä, mutta on ilmeisen tarpeellista, jotta vauva pääsee kätevästi ulos. Alku- ja keskiraskauden vaivoihin nähden olen kuitenkin yllättynyt, että olo on näin hyvä!
  • Kyyneleitä: Pääosin hyvästä olosta huolimatta ajoittain tulee väsy raskaaseen oloon ja silloin pääsee itku. Edelleenkin kyyneleitä tulee yllättävän vähän.
  • Mitä muuta: Saa nähdä, kirjoittelenko tänne jotain välissä vai onko seuraava postaus sitten vauvan synnyttyä. IIIIK!
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *