Kaikkeen tottuu, tai sitten ei (7. raskausviikko)

Viikko alkoi tosi kurjalla pahoinvoinnilla. Maanantaina selviydyin työhön ja piilouduin muiden katseilta kuuntelemaan webinaaria ja rouskutin puolen tunnin välein välipalakeksiä tai join vettä. Töiden jälkeen menin apteekkiin ostamaan pahoinvointiranneketta (joka kuulemma miehen mielestä kuulostaa hologrammirannekkeelta, mutta minä olen (ja olen!) valmis kokeilemaan kaikkea). Kuvotti, etoi ja lisäksi aamuisin oli sellainen keinuttava olo, kuin olisin herännyt hytistä.

Koin rannekkeen jollain tavalla olotilaa tasapainottavana. Syöminen oli kaiken kaikkiaan hankalaa erityisesti aamuisin ja energiaa saadakseni turvauduin apteekin proteiinijuomiin. Perjantaina tilanne kuitenkin eskaloitui ensimmäiseen oksennukseen, joka lähinnä oli juuri juodun proteiinijuoman ylöspullautus hampaiden pesun yhteydessä. Jollain tavalla tämän viikon aikana aloin tottumaan pahoinvointiin, ja toisaalta taas sitten en. Pahoinvointi nyt vaan on kamalaa.

Pieni, täysiä tikittävä sydän

Tiesin jo varhain, että haluan mennä varhaisultraan. Halusin tietää, että pikkutyyppi on oikeassa paikassa ja että se (vai hän?) kehittyy oikealla tavalla. Ajatus siitä, että voisin huonosti kokoajan pieneen enemmän ja enemmän kiintyen pari kuukautta vain nähdäkseni ensimmäisessä raskausultrassa tuulimunan, tuntui todella pahalta. Jotenkin oli myös sellainen olo, että on vaikea luottaa kaiken sujuvan hyvin, koska olin tullut raskaaksi niin vaivatta.

Suuntasimme miehen kanssa yhdessä sitten perjantaina varhaisultraan. Ultraamisen alussa oli lyhyt hermostuttava hetki, kun kohdussa näkyi vain tyhjä musta pussukkaa. Sitten esiin tuli pieni vaalea hahmo, jonka sydän tikitti hirvittävän reippaasti. Hahmon näkeminen teki kaikesta todella paljon konkreettisempaa. Kuuntelimme myös sydänäänet, ja se oli todella liikuttava hetki.

Koon puolesta pikkuheppu oli muutaman päivän omia laskelmia jäljessä, mutta poikkeamaa ei ollut lainkaan huolestuttavalla tavalla.

Tiivistelmä:

• Viikon teema: Yök
• Oireita: Kyllä, oksettaa
• Kyyneleitä: Ei tälläkään viikolla pikkuhepusta, mikä on outoa! Yleistä tunteellisuutta ilmassa.