Nt-ultra ja aikaharppaus (13. rv)

Hups, ei ole ihan tämä viikottainen päiväkirjan pito pitänyt! Alkoi tuntua tylsältä kirjoitella samaa pahoinvointikuviota (joka ei muuten vielä ollut loppunut…) kun samanaikaisesti ne aivan ekojen viikkojen epävarmuuden alkoivat hälvetä. Joten itseasiassa tähän postaukseen sisältyy kaksi aikaharppausta: edellisestä 9. raskausviikon postauksesta tähän 13. raskausviikon postauksen tapahtunut aikaharppaus, ja sitten vielä tähän nt-ultraan liittyvä aikaharppaus.

Menin nimittäin nt-ultraan päivänä 12+1, mutta tulin sieltä pois päivänä 12+4. Ei siis suuren suurta eroa ilmennyt ultrassa, mutta palasimme ultran seurauksena laskettuun aikaan, jonka olin itse laskenut ennen neuvolakäyntiä. Olin kuullut, että monesti tälläistä pientä heittoa ei neuvolakorttiin korjata, mutta minulle vaihdettiin tämän myötä uusi laskettu aika.

Jääräpäinen, aktiivinen pieni

Oli muuten jännittävää mennä ultraan. Vaikka olin oireista johtuen ollut aika luottavaisin mielin raskauden jatkumiseen, niin silti hiipi huoli puseroon: jospa siellä onkin ihan hiljaa oleva pieni ja kotiin lähdetään surussa? Onneksi niin ei käynyt, vaan vastassa oli tosi aktiivinen, reipas pieni koheltaja.

Nt-ultrassa toivotaan, että mittauksia päästään tekemään ja rakenteita tarkastelemaan suoraan sivuprofiilista. Meidän pikkuheppu katsoi suuren osan ajasta kohti meitä ja ultraava kätilö saikin törkkiä pientä ultralaitteella ihan urakalla, että sai hänet kääntymään. Huonosta asennosta huolimatta tyyppi heilui hirmuista tahtia menemään pitkin poikin. Aivan loppuminuuteilla saatiin vielä se oikeaoppinen näkymä, ja kaikki tarvittavat mitat saatiin tehtyä.

Kaikki oli siis aivan hyvin. Minulta löytyi kohdusta pienehkö myooma, ja sitä sitten seurataan ainakin rakenneultrassa.

Muutaman päivän kuluttua saimme vielä kotiin kirjeen, että kohonnutta trisomiariskiä ei ole.

Tiivistelmä:

  • Viikon teema: Raskaus ja pikkuheppu konkretisoituvat.
  • Oireita: Pahoinvointia ja oksentelua edelleen.
  • Kyyneleitä: Ei juurikaan, edes ultrassa! En tunnekaan itseäni.
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *