Rakenneultra ja tuntemuksia kasvavasta vatsasta (21.-23. rv.)

Jännittävä rakenneultra oli ja meni ja tuntuu, että raskaus on edennyt sen jälkeen kiihtyvää tahtia. Nyt on käynnissä jo 24. raskausviikko! Rakenneultraa ennen huolta hälvensi lisääntyvät touhut vatsassa: potkuja ja möyrintää tuntui vatsalla erityisesti illalla hyvinkin paljon.Viikkojen kuluessa liikkeet ovat vain lisääntyneet. Ilta on edelleen aktiivisinta aikaa, mutta on hänelle muutenkin alkanut jonkunlainen rytmi muodostumaan. Jäätelön syöminen on varmin tapa saada kaveri liikkeelle!

”Hän on kyllä aktiivinen kaveri”

Vaikka elämä ilmoitteli itsestään runsaasti, oli ultraa edeltävä päivä ja itse ultrapäivä silti aika kuumottava. Pelkäsin, että siellä on vastassa eloton, liikkumaton vauva, tai että vauvalla on jokin vakava ongelma. Onneksemme siellä oli kuitenkin vauhdikas, aktiivinen kaveri, joka touhusi menemään todella reippaasti. Ultraajalta pääsikin väliotsikon mukaiset sanat kesken ultrauksen! Vauvan mitat vastasivat muutamaa päivää isompaa kuin odotettiin,ja hän oli kehittynyt tasapainoisesti. Kaikki oli muutenkin mallikkaasti ja nt-ultrassa bongattu myooma oli hävinnyt.Ultraaja epäili, että kohdussa on voinut olla mystinen ”supistusrengas”, joka näyttää kuulemma helposti myooman kaltaiselta. Vatsaa möyhennettiin ulkoa ja sisältä kunnolla, koska vauveli ei halunnut näyttää jotain tiettyä sydämen osaa millään. Lopulta sekin saatiin sitten mitattua, ja kaikki oli kunnossa! Tuntui ihmeelliseltä, että olen onnistunut kasvattamaan sisälläni jotain, jossa on kaikki aivan paikallaan ja kunnossa, ainakin siinä määrin, kun nyt voidaan tietää.

Rakenneultrasta supisteluja, lievää kipua ja tihkuttelua

Ultrasta seuraavana päivänä minulla oli hieman kivuliaitakin supistuksia hyvin runsaasti. Lisäksi muutamalla vessakäynnillä tuli hippunen vertakin. Tämä aiheutti toki pelkoa, ja soitinkin neuvolan neuvontaan. Sain lähetteen virtsakokeisiin ja neuvon ottaa yhteyttä lääkäriin, jos tuntemukset jatkuvat ja pahenevat. Onneksi tuntemukset rauhoittuivat ja virtsakokeetkin sitten olivat kunnossa. Oletan, että se kaikki vatsan möyhentely ultralaitteen ja vauvan toimesta ja supistuksia aikaan.

Suurentuva vatsa aiheuttaa onnea ja ahdistusta

Näillä viikolla minut nähdessään ei ole lainkaan epäselvää, mistä vatsan kasvussa on kyse. Vatsa on hyvin ulkoneva ja pyöreä. Vauva potkii niin, että vatsa tärähtelee ja pompahtelee. Hyvinä päivinä tämä on onnen aihe, mutta kyllä minulla on ollut ahdistustakin. Murehdin kaiken muuttumista: miten parisuhteen käy, miten työn ja siellä etenemisen käy, miten pärjäämme vauvan kanssa. Pelkään myös synnytystä ja pääsenkin pelkopolille käymään. Nyt kun vatsa on aika suuri, asiaa ei pääse hetkeksikään pakoon. Raskaana oleva olo on kokoajan.

Tiedän olevani onnekas ja olenkin kiitollinen, mutta silti näistäkin oloista täytyy uiskennella läpi. Aikamoinen tunnemylläkkä: näitä oloja kun sävyttää vielä suuri menettämisen pelko. Ja tästä kaikesta huolimatta olen töissä hyvinkin toimelias ja ulospäin aivan ”normaali”– aikamoinen suoritus!

Tiivistelmä:

  • Viikkojen teema: Vaihtelen ”maailma valmiiksi töissä”-tunnelmien ja ahdistusolojen välitilassa.
  • Oireita: Raskas olo jatkuu. Liitoskivut ovat paikallistuneet häntäluuhun ja ovat ajoittain äärimmäisen kipeitä – toisinaan taas täysin poissa. Varsinkin iltaisin ja väsyneenä kävelytahti on hidastunut. Toisinaan taas juoksen bussiin vatsa hytkyen.
  • Kyyneleitä: Liikutun helposti. Ei tämä mitään hervotonta itkemistä ole, mutta sellaista tirahtelua.
perhe raskaus-ja-synnytys
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *