” Miksi mä tarvitsisin muka koulutusta, kun näinkin on hyvä? ”

Kaikki ovat varmaan jo kuulleet tästä Tuima.fi:n haastattelusta. Nuori mies elää sossupummina, eikä mene töihin tai kouluun. Itseänihän uutinen ei hetkautanut aluksi, ennen kuin tämä alkoi levitä Facebookini feedissä ja ihmiset haukkuivat poikaa laiskaksi yms. Valitettavasti tällaisia tapauksia on Suomessa paljon. Usein nämä asenteet kumpuavat jo omasta perheestä. Vanhemmat toitottavat, ettei heidän ole järkeä lähteä töihin, kun sossusta saa paremmat rahat. Ja rehellisesti, kuka haluaa lähteä opiskelemaan opintotuella, jos ei todellakaan tiedä, mitä haluaa tulevaisuudessa tehdä? Ja kaikkihan tietää, ettei välttämättä silloin yläaste ikäisenä tiedä, mitä sitä isona haluaa tehdä. Opojen ohjauskin voi olla erittäin huonoa ja oman paikkakunnan oppilaitoksia markkinoivaa, jolloin ei keskitytä juuri sen nuoren taitoihin ja intresseihin. Tällä tavalla saadaan nuoret hakeutumaan vääriinkin kouluihin tai nuoren elämäntilanne voi muuttua radikaalisti opiskelujen alettua ja saadaan keskeytyksiä. Kun nuori on keskeyttänyt opintonsa, mitä hän tekee? Menee työkkäriin, työkkäri sanoo ettei rahaa tipu ja mennään sossuun. Kellään ei kuitenkaan ole aikaa ohjata tätä tippunutta nuorta, eikä selvitellä mistä keskeyttäminen johtui.

Miksi siis tällaisia palveluja ei ole olemassa? Niitä ihmisiä, jotka ottaisivat kopin, istuisivat nuoren kanssa alas ja puhuisivat? Koska tähän ei haluta tuhlata yhtään resursseja. Kerrotaanpas, että esimerkiksi Joensuussa toimii vain yksi etsivä nuorisotyöntekijä, kyllä, yksi. Sen lisäksi täällä on Ohjaamo ja Avoin ammattiopisto, jotka pyörivät hankerahoituksella vielä ensi kevään. Ohjaamossa selvitellään nuoren asioita kokonaisvaltaisesti ja ajan kanssa, tämän jälkeen jos nuoren tilanne sallii, voidaan tehdä yksilöllisiä koulutuspolkuja tai lähteä opiskelemaan Avoimeen ammattiopistoon. Avin ammattiopisto toimii työvoimakoulutuksena, ja opintojen aikana suoritetaan AT-aineita (englanti, matematiikka yms.) ja saadaan yksilöllistä ohjausta. Lisäksi on mahdollista korottaa peruskoulun arvosanoja. Lisäksi opiskelu on rentoa ja eroaa paljonkin koulumaailmasta. Se on kuntouttava toiminta koulukiusatuille ja kouluallergikoille. Kuulostaa mahtavalta, eikö? Toiminnalta, jota pitäisi tarjota jokaisessa kunnassa. Toimintaa, joka säästää pitkällä tähtäimellä yhteiskunnan varoja.

Palatakseni tähän artikkeliin, kyllähän tämäkin poika oli aloittanut koulun, sitten tulivat huumeet. Töitäkin oli tehty yhdeksän kuukauden mittainen pätkä, se on jo enemmän kuin minä koulutettuna olen tehnyt palkkaduunia. Toivonkin, että nyt päättäjätkin alkaisivat pikkuhiljaa tajuta, että ei me nuoret voida hyvin. Myös sen, että meihin kannattaa satsata. Se ei tarkoita sitä, että nostetaan tukia, se tarkoittaa sitä, että annetaan meille ihmisiä, joiden kanssa puhua, ihmisiä joihin luottaa. Aikuisen tukea, ohjausta. Raha tulee siinä toisena.