Kuten olemme kaikki varmasti huomanneet, uusi kuninkaallinen vauva on syntynyt naapuriin. Se on juuri se vauva, josta kerran jo avauduin. Kuinka ollakaan, vauva syntyi juuri meidän vauvan laskettuna ajankohtana. Kaikista maailman päivistä juuri sinä samana päivänä.
Ehkä Jumala pitää mustasta huumorista.
Tai jos positiivisesti ajattelee, niin meillä on kuninkaallinen panorytmi. Rahvaalla se ei vain tuota mitään tuloksia.
Jos kaikki olisi mennyt niin kuin joillakin toisilla menee, työntäisin näinä päivinä lasta kohdustani ulos tähän maailmaan. Tänään olisi nimittäin ollut meidän vauvan laskettu aika.
Mutta koska se ei ollut mikään vauva vaan vain solumöykky, minä olen tänään käynyt töissä, pessyt pyykkiä ja tiskiä, ulkoillut, hoidellut perheeni asioita, paistanut lihapullia ja katsonut typeriä Satuhäitä netistä. Ja koska kukaan ei hamua rintaani tai huuda märkiä vaippojaan, voin illalla vielä lukea romaania ennen kuin vaivun rauhalliseen yöuneen. Sitä ei riko edes mieheni, sillä hän on työmatkalla.
Olen vain minä. Eilen, tänään – ja ehkä aina.
