Vuosista

2015, 2016, 2017, 2018 ovat vuosilukuja, mennyttä ja tulevaa aikaa, jotka merkitsevät jokaiselle ihmiselle eri asioita.

Omalla kohdalla menneet kolme vuotta ovat olleet vuoristorataa. Ja oikeastaan täysin paikkansa pitää, että joka toinen vuosi on ollut enimmäkseen ruusua ja joka toinen enimmäkseen risua. Tietysti jokaiseen vuoteen on mahtunut kirjo erilaisia elämäntilanteita, hetkiä ja tunteita, aivan laidasta laitaan.

Jotta nyt ei mennä kuitenkaan liian kauas, palataan nopeasti vuoteen 2016, joka oli suorastaan huikea. Lyhyesti sanottuna löysin tärkeän ihmisen elämääni, joka edelleen tallustaa vieressä ja moni vanha asia, kuten liikunta sai uuden alun ja merkityksen. Koulu eteni mainiosti, ajallaan ja hyvillä tuloksilla. Manulta oli armeija loppumassa ja muutto yhteiseen omaan kotiin oli ajankohtainen. Loppuvuodesta odotukset uudelle vuodelle 2017 olivatkin katossa ja ehkä siksi pudottiinkin niin korkealta.

Vuosi vaihtui Pohjoisen pakkasissa hyvässä seurassa. Muuttolaatikot Turussa uudessa kodissa purettiin, asetuttiin taloksi ja sitten elämä näytti arvaamattomuutensa. Raha ja terveys eivät ole itsestäänselvyyksiä. Sen opin vuodelta 2017. Jo alkuvuodesta alkoi ihoni oireilla kuivuudella. Pohjoisen reissulla alkanut ongelma kestikin lopulta 10 kuukautta ja söi rahaa, hermoja ja itsetuntoa. Lisäksi vaiva oli oikeasti kivulias. Manulta meni hetkellisesti kaikki alta, kun hän joutui selkäleikkaukseen alkuvuodesta. On edes turha miettiä enää, miksi ajatukset uudesta perheenjäsenestä oli pakko jättää viimetipassa ja uskoa parempaan tulevaan, itku kurkussa. Työttömyys oli molemmille ajankohtaista ja raha-asiat tulivat myös uniin.

Muutto takaisin synnyinpaikkakunnalle avasi uuden alun ja työkuviotkin selkiytyivät. Kesällä painoin jopa neljää työtä samaanaikaan ja uusi koti on osoittautunut parhaimmaksi ikinä. Työtä uuden alun eteen on tehty ja viimeisin iloinen ja tulevaisuuden kannalta paras tieto oli, kun Manu pääsi vihdoin kouluun ja sen jälkeen alkuvuodesta 2018 töihin. 

Vähemmän iloisia uutisia tuli oman opiskelemani alan suunnilta. Näyttää vahvasti siltä, että valmistumisen jälkeen on turha haaveilla vähään aikaan pääsemisestä juuri niihin töihin, joiden vuoksi kouluani käyn. Myös valmistuminen ajallaan on vaakalaudalla huonon harjoittelutilanteen takia. Tästä voikin hyvin päätellä, miksi koulun käyminen loppuvuodesta oli täysin tuskan takana. Stressiä oli melkoinen määrä ja hermoja tuli kulutettua enemmän kuin koskaan.

On myös tullut tuuletettua muutamia ihmissuhteita ja mietittyä monta vanhaa kuviota monelta kantilta. Laitoin suuren lainasumman kiinni autoon, joka ei mahdollisesti jättäisi minua joka nurkan taakse. On tullut myös otettua opintolainaa pakollisia menoja varten ja huomattua, miten tärkeää oman talouden huolenpito ja valvominen on. 

Onnekseni olen nyt löytänyt kuitenkin melko varman työpaikan asuinpaikkakunnaltani. Tykkään myös työstäni oikeasti, vaikka tietysti jokaisessa työssä on myös ne huonot puolet. Rahaa tulee siinä määrin, että lainaa saa lyhennettyä ja toimeen tulee. Eikä onneksi ihan jokaista senttiä tarvitse laskea. Pidän todella tärkeänä sitä, miten huonot ajat ovat opettaneet oikeasti vastuullista rahankäyttöä.

On siis tullut koettua ja ennen kaikkea tosiaan opittua paljon elämästä vuonna 2017. Odotuksia on taas tullut ladattua alkaneeseen vuoteen ja katsotaan miten tällä kertaa käy. Tärkeintä kuitenkin on, että rakkaat ihmiset ovat lähellä, terveys on vielä tallella ja hyvä, on koti, jossa viihtyy ja työ, jolla ansaita rahaa tämän arjen pyörittämiseen. 

Olen suunnitelmallinen ihminen ja hetkessä elämisen taito on todella vieras. Vastoinkäymiset hyvistä suunnitelmista ja lähtökohdista huolimatta ovat muuttaneet ajattelutapaani ehkäpä parempaan suuntaan entisestä. Vaikka kuinka suunnittelisi, se elämä nyt vaan sattuu olemaan sellainen, ettet pysty kaikkea hallitsemaan millään. Miksi siis murehtia etukäteen asioita, joille ei yksinkertaisesti voi mitään, vaikka tekisi mitä.