Jäähyväiset jätteille!

 

Aloin kuunnella äänikirjaa ZERO WASTE Jäähyväiset jätteille, Otso Sillanaukee. Olen tosiaan enemmänkin sellainen tuumasta toimeen ja kaikki heti mulle nyt -tyyppi. Ja jo kirjan ihan alkua kuunnellessa, oli pakko keskeyttää koko touhu ja tulla välissä päivittämään tänne. Kirja herättää niin julmetusti ajatuksia, että ne on pakko purkaa pieniin osiin, jotta kaikki ajatukset muistaa varmasti niin, kuin ne kirjaa kuunnellessa päähäni ilmestyivät…

Noh, alkuun toki ennen kirjan varsinaista aloitusta ajattelin, että hei nyt tulee jotakin suurta ja ihmeellistä tapahtumaan tämän naisen elämässä. Musta tulee sellainen nolla-jäte-tyyppi, joka kerää kaiken kaupassa paperipussiin. Ja kuitenkin jo ensimmäisen kymmenen minuutin aikana ajatus kariutui sen sileän tien. Nollaan ei vaan pääse. Se siitä. Ja se riittää. Mutta VÄHENTÄMINEN, se on tämän kaiken ajatus ja ydin. Eikä voi vähentää ellei tiedosta omia toimintatapoja ja ole valmis keksimään niille korvaavia ratkaisuja.

Tästä ajatuksesta selvittyäni ja taas hetken kirjaa kuunneltuani, tajusin, että hei, mähän olen jo aika rankalla kädellä vähentänyt. Ja tässä onkin mun jo toteutuneet tavat ja tottumukset, jotka ovat aikalailla tämän kirjan ajatusmaailman takana. Ja vitsit miten paljon niitä onkaan!

(Ja vielä ennen tätä maagista luetteloa haluan muistuttaa, että toki on myös poikkeuksia, niinkun elämä nyt yleensä onkin jo opettanut, ei kukaan kuitenkaan täydellisyyteen pysty. Näihin kuitenkin pyrin AINA kun mahdollista.)

  • en huoli asuntooni minkäänlaisia mainoksia, en tilaa mitään lehtiä, enkä myöskään osta niitä (poikkeuksena toki Niina Laitisen sukkaohjelehti, joka nyt oli aivan pakko saada tänä keväänä…)
  • kannan mukanani kestokassia ja käytän sitä aina kun voin
  • sama juttu kestohedelmäpussin kanssa
  • tapanani ei ole päivittäin ostella mukaan kahveja, kaakaoita tms. takeaway-juttuja
  • suosin aina omaa juomapulloa kun voin
  • ostan uusiutuvista energianlähteistä tuotettua sähköä
  • kierrätän vanhat vaatteet kirpputorien kautta tai vien keräyslaatikkoon
  • lajittelen jätteet oikeasti lähestulkoon 100%:sti
  • mikäli tarvitsen jotain, pyrin ostamaan sen käytettynä ja yleensä ostan vain tarpeeseen (se, olivatko Marimekon lakanat oikeasti tarpeeseen, onkin sitten toinen juttu…)
  • pyrin vähentämään ruokahävikin aina minimiin, harvoin heitän oikeasti ruokaa roskikseen, ja tähän ratkaisu yksinkertaisesti on ateriasuunnittelu ja kauppalistan käyttö
  • kemikaalikuormani on vähentynyt merkittävästi niin kosmetiikassa kuin kodin siivouksessakin (ja tästä ihan oma postaussarja tulossa)
  • suosin aina aineetonta tai itsetehtyä lahjaa kuluttamisen sijaan
  • suosin bussin käyttöä työmatkoihin aina kun mahdollista
  • en matkusta ulkomaille, en siis lennä lentokoneella
  • pyrin korjaamaan tavarat, jotka menevät rikki uuden ostamisen sijaan (tokikaan tämä ei aina oikeasti ole mahdollista tai taloudellista ja tämä jos mikä on sääli)
  • en tupakoi ja käytän alkoholia minimaalisen vähän jos ollenkaan
  • olen nimenomaan vähentänyt lihansyöntiä ja lisännyt kasvisten osuutta, vegaania minusta ei saa, mutta sekin on ihan ok
  • pyrin lainaamaan asioita tai käyttämään ystävien/tuttavien osaamista mikäli mahdollista
  • Olen päässyt muutenkin eroon kaikenlaisesta shoppailusta ja asioiden hankkimisesta vain trendien perusteella. Pyrin olemaan tietoinen siitä mitä omistan ja huolehtimaan niistä. Näin välttyy oikeasti turhilta ostoksilta, säästää rahaa ja tulee paremmin hyödyntäneeksi sitä mitä omistaa.

Ja näin! Niitä juttujahan putkahtelee mieleen sitä tahtia kun vain saa kirjoitettua. Ja ihan jokaisesta kohdasta olen ylpeä. Aina asiat eivät ole näin olleet. Oikeastaan matkustelu ja tupakointi on aina ollut sama. Kerran olen ulkomailla käynyt viikon lomalla Espanjassa ja sekin niin nuorena, että tuskin tulisi lähdettyä uudelleen, vaikka tilaisuus tulisikin.

Kirjan edetessä mieleen toki juolahtaa myös silloin tällöin, mitä voisi tehdä paremmin. Ja niistä sitten lisää seuraavassa postauksessa. Mielenkiintoinen kirja ennen kaikkea ja suosittelen ihan jokaista kuuntelemaan. Waste-sana tässä kirjassa aukeaa minulle roskan sijasta myös jäte tai käsitteenä. Ylipäätänsä ympäristöasioiden ajattelu omasta arjesta käsin tuo ajatuksen, että minäkin voin tehdä jotain ja hei oikeasti nämä ovat sellaisia asioita joihin ainakin osaan jokainen varmasti pystyy, oli elämäntilanne ja asema mikä tahansa. Me kaikki voidaan tehdä jotain ja se on hienoa. Ei tarvitse päästä siihen nollaan, ei ole häpeä jäädä siihen 0,5 kohdalle… Paitsi kun puhallutetaan…

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *