MEIDÄN MUUTTO
Tää postausaihe on hautunut mielessä jo pienen ikuisuuden. Oikeastaan päätin kirjoittaa juuri tästä jo ennen kuin edes päätin taas aloittaa bloggaamisen! Tässä viikkojen kuluessa olen miettinyt miten sitä sitten yli vuoden takaisen muuton ja ensiasumisen fiilikset kokoaisi järkeväksi postaukseksi! Aika hankalaa, uskokaa pois! 😀
Miten me sitten päädyttiin muuttamaan poikaystäväni kanssa yhteen? No jotten hänen yksityiselämästään paljastaisi liikaa, kerron vain että olosuhteiden ja harrastuksen siivittämänä hän alkoi etsimään itselleen kämppää läheltä keskustaa. Samaan aikaan oma äitini heitti villisti ilmoille ksymyksen, että miten se meidän Laura mahtaisi pärjätä jo omassa kodissa? (no vastaus oli että loistavasti tietenkin, mitä muuta tällainen kontrollifriikki toivoisin kuin omaa tilaa ja jääkaappia??)
Päädyttiin sitten vuokrattavien asuntojen nettipalstoille ja hetkellinen toivottomuus iski. Meidän kotiseudulta ei löytyisi meidän budjetille sopivaa kämppää…Hetkeksi haaveet yhteisestä kodista haudattiin kunnes äiti taas astui kuvioihin. Hän oli hieman järjestellyt asioita ja jutellut serkkuni ja tätini kanssa! Serkkuni myi silloin omaa kämppäänsä oman talonsa alta ja tätini lupasi ostaa sen itselleen jos menisimme hänelle vuokralle. Tätini ei halunnut ns. vieraita vuokralaisia, vaan suostui ottamaan meidät. Ei huono valinta, kohta 1v 3kk asuttu ja aina vuokra ajallaan maksettu! (vuokra on muuten 516€/kk ja neliöitä 56,9)
Kämppä on ollut meille unelmien täyttymys. Pohjaratkaisu on mielestäni paras mahdollinen, naapurit mukavia, enkä osaisi parempia toivoakaan, sijainti älyttömän hyvä ja mikä parasta, kaikki pinnat rempattu 2010-luvulla. (massiivinen sisustuspostaus luvassa!!) Tämä tuntuu nyt omalta kodilta ja vihdoin yli vuoden jälkeen tuntuu kuin tämä olisi vihdoin sisustuksellisesti ”valmis”. (ja pah 😀 )
Itse muutto oli viikon kestävä sekasortoinen häsellys.Voitte vain kuvitella miten paljon mun teki mieli raahata kaikki tavarat kerralla banaanilaatikoissa ja kirjoittaa niiden päälle mitä laatikoissa oli. Suunnitelma kuitenkin vesittyi siinä vaiheessa kun tavaraa vaan siirreltiin kaksi laatikollista päivässä niillä samoilla pahvilaatikoilla. Muutettiin lukion kakkosvuoden viimeisellä viikolla, eikä massiiviseen kertamuuttoon ollut mahdollista. Välillä pakkaamiseen olisi voinut käyttää myös sitä järkeä, mutta hinku omaan kotiin oli niin kova, että lähes ensimmäiseksi tuli muutettua kaikkea tyhmää. (esim vaatteet, jotka olisi ollut järkevintä viedä viimeiseksi??)
Kalustehankinnat tehtiin ennen muuttoa lähes kokonaan. Yksi ikean reissu tehtiin ja sieltä napattiin mukaan keittiön pöytä, kaksi tuolia, lipasto ja tietty sitten ne miljoonat tsiljoonat kupit, kipot ja kauhat! Tossa vaiheessa rakkaalta mamilta karkas mopo ja nyt yritän vaivihkaa päästä eroon käyttämättömistä keittiötarvikkeista ja astioista. (tällä hetkellä meidän taloudessa on noin 40 kahvikuppia…)
Ostin itse meille sohvan, äiti osti sängyn ja muut kalusteet oikeastaan raahautui kotoa mukana tai ostettiin kirppikseltä. Aikalailla tää asunto täyttyi mun tavaroilla, mitä nyt poikaystävällä on sitten vaatteet ja televisio… :D Aika pienillä hankinnoilla siis selvittiin loppujen lopuksi, tai ainakin oma kukkaro säästyi! :D
Sisustusvimma on ollut aivan hullu! Kuinka monta sataa tuntia oonkaan miettiny mitkä verhot laitan kun vihdoin saan verhotangot seinään. Noh, eipä turhaan mietitty.Verhotangot saatiin seinään vuoden asumisen jälkeen, samoin vuoden jälkeen saatiin sängynpääty. Ikuisuusprojekti tämä sisustaminen on siis ollut. Ja joulu onkin se pahin vaihe…
Palatakseni taas siihen muuttoon! :D Muutto omaan kotiin toi paljon muutakin mietittävää kuin kalusteet ja astiat. Muutin ekaan omaan kotiin ja saman katon alle poikaystäväni kanssa. Elämässäni oli myös paljon muuta suurta edessä, mm. ylioppilaskirjoitukset. Aivan kesäloman alussa, heti muuton jälkeen arki oli totuttelemista ruuanlaittoon, kaupassa käymiseen ja siivoamiseen. Ennen oman huoneen siivoamiseen meni 15min ja ruokaa löytyi jääkaapista. Itse kokkaaminen ei ole ollut mulle koskaan vaikeaa, mutta uskokaa tai älkää, viikon ruokaostosten ja ruokien suunnittelu, tasapainoilu työn ja arjen välissä on aluksi aika hankalaa, koska kaikki on uutta. Kaupassa käyminen tuntui aluksi luonnottomalta, enkä uskaltanut tehdä suuria ostoksia, koska pelkäsin etten saanut niitä kassalla pakattua ajoissa tai jaksanut kantaa niitä kotiin! (haha,jälkeenpäin oikeasti nauran tälle jutulle, kaikkea sitä on joskus tullut pelättyä. Enkä vielä ikinä ole saanut ostettua niin paljon ruokaa, etten olisi kotiin saakka jaksanut kantaa! :D )
Omaan arkeen siirtyminen oli kyllä yllättävän helppoa. Rakastan näitä kotijuttuja ihan joka osa-alueelta. Pyykinpesu on yksi lemppareistani! Pari kuukautta muuton jälkeen kyllästyin asunnon vanhaan ja likaiseen pesukoneeseen ja ostin itselleni uuden! Ja se perfektionisti valtaa alaa myös pyykkäyspuolella. Iloitsin aikanaan suuresti nimenomaan omasta koneesta ja pyykinpesuaineista. Rakkaalla mamilla on tapana pestä kaikki pyykit yhdessä väreistä tai pesulappumerkinnöistä huolimatta samalla pesuaineella.Miten paljon olenkaan nauttinut siitä,kun olen saanut lajitella meidän pyykit tummiin ja vaaleisiin, sekä ostaa tummille, värillisille ja valkoisille pyykeille omat pesuaineet! (sairaudellani on monia puolia!) :D
Kesätyölläni sain maksettua meidän kaikki ruokakulut ja poikaystäväni hoiti vuokran. Järjestelyt ovat edelleen samanlaiset ja ne ovat olleet meille parhaat. Vanhemmilla tulee käytyä edelleen päivittäin ja aloitin kesätöiden päättymisen jälkeen uudessa työpaikassa ja työskentelen siellä edelleen. :)
Taitaa siinä olla vuodatettuna kaikki tärkeä meidän muutosta! :) Kaikenkaikkiaan tällaiselle omaa tilaa ja omia tavaroita rakastavalle persoonalle se oma koti on vaan niin hieno juttu,vaikka ikää olikin silloin vasta 17-vuotta! :)
Jäikö meidän muutosta kysyttävää? Kysykää ihmeessä tai kertokaa omia fiiliksiä ekaan omaan kotiin muuttamisesta! :)
– Laura