Heipsan pitkän tauon jälkeen!

Elämä on heitellyt eteen monenmoista haastetta arkeen ja bloggaaminen onkin sitten jäänyt jalkoihin. Läppäri on auennut vain koulu-ja pankkiasioita varten, eikä tuntejakaan vuorokaudessa ole ollut yhtään liikaa… Arki on viimeisen kuukauden ainakin ollut pelkkää tasapainottelua vain niiden ehdottoman tärkeiden asioiden kanssa, kuten kouluhommat, kodinhoito, koiranhoito, työt ja nukkuminen. Juurikaan mihinkään muuhun ei aikaa ole jäänyt, yhtä rentouttavaa leffareissua lukuunottamatta, Täytyy sanoa, että tämä on ollut ensimmäinen syksy, kun huomaan todella, miten etenevä pimeys ja nurkan takana piileskelevä stressi vaikuttavat arkeen ja omaan fiilikseen. Tällä hetkellä tuntuu, että elämä on sellaisessa murroksessa, etten edes tiedä mitä tänne kirjoittaisi, jotta saisin kaiken sanottavani sanottua järkevästi! Taitaa mennä useampaan postaukseen… 😀

Noh, jokatapauksessa suurin muutos elämääni on vasta tulossa, mutta vaikutus näkyy jo nyt. 1.11. alkaen, musta tulee turkulainen opiskelija. Kouluni alkoi jo 24.8 ja sen jälkeen onkin menty koulun ehdoilla pää kolmantena jalkana. Tehtäviä on ollut todella paljon ja kaiken lisäksi, ne ovat olleet aikaa ja energiaa vieviä. Koulun aloittamisesta ja muista fiiliksistä tulossa ihan erikseen postaus, koska muuten tämä höpinä venyisi taas liian pitkäksi.

Aloittaessani koulun, en voinut kuvitellakkaan, että vuoden loppuun mennessä olisin muuttanut toiselle paikkakunnalle. Ei ainuttakaan tuttua koulusta vielä elokuussa ja koko kaupunki lähestulkoon vieras. Todellisuus on kuitenkin iskenyt kovaa ja asioita on pitänyt oikein urakalla miettiä. Tässä vähän realiteetteja, jotka vaikuttivat päätökseeni muuttaa Turkuun.

1. Kari lähtee armeijaan tammikuussa 2016… Sotilasavustuksen hyödyntämismahdollisuus. Yksin en pystyisi omien tukieni varassa asumaan Turussa, joten löysimme mahdollisuuden saada kämppä läheltä koulua. (Saatiinkin sitten loppujenlopuksi maailman ihanin asunto itsellemme, ja siitä tulossa massiivinen hehkutuspostaus, kunhan vaan saamme avaimet käteemme!!!)

2.Koulumatkani kesto päivittäin tällähetkellä on 2,5h. Bussimatkat noin. 65km yhteensuuntaan + pyöräilyä 2,4km 15min.. Etenevä syksy on saanut mieleni muuttumaan matkojen suhteen. Aluksi olin innoissani bussilla matkustamisesta. Koko peruskoulun ja lukion koulumatkani on ollut maksimissaan 5min kävelyä… Noh, viikon jälkeen olin täysin varma asiasta, että päivittäinen bussimatkailu ja pyöräily säässä kuin säässä ei vain ole mua varten. Lisäksi matkustaminen on kallista, eikä aikataulut aina ole olleet suotuisat. Toisinaan joudun odottamaan jopa tunteja koulun alun/lopun ja linja-autoaikataulujen välissä.

3. OPISKELIJAELÄMÄ! Kouluni meininki rakentuu pitkälti sille pohjalle, että opiskelijoiden oletetaan asuvan paikkakunnalla. Aktiviteetit järjestetään aina iltaisin ja kouluhommista iso osa on ryhmä-/paritöitä. Koen, että jään paljosta paitsi, kun asun niin kaukana ja iltamenojen järjestäminen on lähes mahdotonta minulle. Olenkin jo useasti joutunut yöpymään kavereiden luona Turussa, jotta olen päässyt menoihin mukaan.

Tässä mun rakkaat Turusta! Näitten avulla mäkin pääsen mukaan menoon, eikä tartte sohvannurkkaan yksin homehtua, ai että mä ootan meidän yhteisiä iltoja! <3

Haalareiden ulkoilutusta tulkkikasteen merkeissä… Keräsin muutamat kysyvät ja huvittuneet katseet Laitilan linja-autoasemalla näissä keltasissa pöksyissäni! 😉

Siitä se ajatus sitten kehkeyty, että kyllä tässä muuttaa täytyy. Sen jälkeen onkin alkanut sitte se stressi pukata päälle. Odotus tässä kamalinta on! Hirveä lista asioita joita täytyy muistaa tehdä. Virallisimmalta tämä tuntuu siinä mielessä, että kotiosoitteeni tulee muuttumaan. Tähän asti olen virallisten tietojen mukaan vain ollut yökylässä poikaystäväni luona, mutta asunut vanhemmillani. Nyt alkaa kaikenmaailman opintotuenanomiset ja osoitteenmuutokset… sähkösopimus, vakuustili, kotivakuutus, muuttoauto, pakkaaminen, avaintenhaku, loppusiivous, autonmyynti… Kaikki mulle uutta ja stressaavaa, koska tähän mennessä Kari hoitanut kaikki ja mä hänelle maksanut sitten oman osuuteni. Toisaalta jännittävää ja kehittävää päästä mukaan ”aikuisten” elämään! Niin monta uutta pykälää opeteltava!

Stressin oon kuitenkin nyt saanu hallintaan! Pitää vaan pitää pää kylmänä ja antaa asioiden mennä omalla painollaan ja hoitaa asiat pienissä erissä kerrallaan! Harmiksi koulu painaa päälle nyt kovimmin, koska työnalla on monta tehtävää ja varsinkin ryhmätyöt stressaavat, koska mun pitää suorittaa niitä etänä Laitilasta käsin. Mutta eiköhän se tästä, kaks viikkoa vielä. Tolle ajalle sattuu tulemaan eteen myös meidän, mun ja Karin, 5 vuotispäivä! <3 Meistä tulossa myös pienimuotoinen äklöhehkutuspostaus! ;P

Odotan turkulaiselämää innolla, vaikka Laitila on aina mulle se kotikaupunki. Ihan kokonaan en irrottaudu kaupungista, koska työt jää tänne ainakin joulukuun loppuun asti. Toivon tietysti saavani uuden sopimuksen ensivuodellekin, tekisin siis pe ja la vuoroja, sekä loma-aikojen töitä kuten nytkin. Tässä talous- ja työtilanteessa pomo ei kuitenkaan ole vielä saanut sanottua mitään varmaksi, aika näyttää. 🙂 Ja saahan sitä jotain töitä sitten Turustakin, jos siltä näyttää, että tarve tulee! 🙂

Bloggaus tulee nousemaan isoksi osaksi mun päiväjärjestystä, koska tulen viettämään paljon aikaa yksin iltaisin… Elämä muuttuu siis siltäkin osin reippaasti. Nykyään mulla on arki-iltoina jos jonkinmoista aktiviteettia vähän liiaksikin… Myös Karin olo armeijassa tulee vaikuttamaan paljon. (inttileskeyspostaus tulossa! :D)

Palaillaan blogin pariin pikkuhiljaa! Mukavaa syksyä, ei anneta pimeyden ottaa otetta. 😉