Muumimukit, silkkaa huulluutta?

Tämä postausaihe on roikkunut mielessä ikuisuuden, mutta vaan jäänyt toteuttamatta ihanteellisten kuvausolosuhteiden puuttuessa… Vihdoin koitti kaunis aurinkoinen päivä ja sain napsittua mukeista kivat kuvat. Tuli siinä sitten samalla todettua, että jospa hattivattimukin hankkimisen jälkeen saisi luvan riittää! 😀 Mukeja on nyt kertynyt 22kpl, eikä kyllä enempää taideta tarvita. Keräily sen sijaan saa luvan siirtyä kulhoihin! (ongelman siirtäminen, ei poistaminen!)

Tulin toisaalta huomanneeksi myös jotain hienoakin, vaikka kaappitilaa täytyy järjestää lisää kasvavalle mukikokoelmalle ja parempi puolisko jatkuvasti kyseenalaistaa hulluuttani, en ole ainuttakaan mukia ostanut itse uutena! Ostanut olen kylläkin joitain mukeja itse, mutta kirppareilta! 🙂 Tuo huomio hiukan lieventää keräilyn aiheuttamaa… noh… ei nyt ihan tuskaa, mutta kyseenalaistusta omiin mieltymyksiin. (näin ihan järjellä ajatellen, on silkkaa huulluutta keräillä kaappeihinsa mukeja, kaikista ei todellakaan ole vielä juotu mitään, eikä välttämättä tullakkaan juomaan, vaikka sinnikkäästi itselleni toistan, että nämä tulevat…. ARKIKÄYTTÖÖN!) 😀

Pidemmittä puheitta on kai aika esitellä kokoelmani yksilöt tarinoineen! 

DSC_0020.JPG

Aikoinaan aivan ensimmäinen muumimukini oli tuo sympaattinen vaaleansininen Nipsumuki! Sain sen pikkujouluissa kiertopaketista, enkä silloin vielä todellakaan tajunnut mihin sitä myöhemmin ryhtyisin. Muki oli kauan huoneeni hyllyllä ja muuttomme jälkeen toimitti ainoan kaakaomukini virkaa. Myöhemmin hänet on syrjäytetty, 21 kertaa 😀

Nyt jo myynnistä poistunut Nuuskamuikkusmuki päätyi mulle vaihtokaupan myötä. Sain lahjaksi erään mukin joka minulla jo oli, ja löysin netistä ilmoituksen jossa tätä tarjottiin vaihtoon! (Jotenkin Nuuskamuikkunen hahmona viehättää muumilaakson asukkaistaeniten…)

DSC_0047.JPG

Tässä kohtaa aikajärjestys alkaa murtua, enkä enää muista mitä mukeja olen seuraavaksi keräillyt, mutta muistissa on, että Rakkausmuki on ollut iät ja ajat kaapissa. Joskus ajattelin, etten keräilisi Muumipeikkoa ja Niiskuneitiä yksinään ollenkaan, mutta äiti päätti sotkea kuviot ja toi Tuurin kyläkaupasta tuliaisiksi molemmat omissa mukeissaan! 🙂

DSC_0023.JPG

Äidin ostamilla mukeilla jatketaan! Nämä tulivat Viking Gracelta tuliaisiksi aivan hetki sitten, (tosin eri risteilyiltä)!

DSC_0008.JPG

Sitten muutama lahjaksi saatu ja itse hankittu, Facekirpparilta tosin! Aivan superhyvä ryhmä muumituotteiden ostoon, myyntiin ja vaihtoon on: OSTA/MYY/VAIHDA MUUMITUOTTEITA! Itselle jäi ainakin hyvä mieli kaupoista, vaikka ryhmä onkin valtavan suuri. (muistaakseni noin 14000 jäsentä…)

Hosuli, Mörkö ja Poliisimestari olivat omat viimeiset ostokset. Näitä tosin myydään edelleen kaupoissa, mutta tuolta ryhmästä ne sai postikuluista huolimatta hyvällä alennuksella! 🙂 Tuli siinä myös ehkä tehtyä jonkin sortin ekoteko?! 😉

Haisulin sain muistaakseni 18-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Tiuhti ja Viuhti muki tuli kiitoksena muuttoavusta poikaystäväni siskolta! Olin kuolannut kyseistä mukia kaupassa ja melkein jo sortunut ostamaan sen, kunnes tuo tyrkättiin käteen! Voi sitä onnen määrää! 🙂

DSC_0013.JPG

Tämä Mymmelinäiti muki kuuluu tällä hetkellä mun lemppareihin! Tämäkin tuli tuliaisiksi Gracelta aivan hetki sitten. Helppoa olla tyytyväinen omaan tuliaistoiveeseen! 😉

DSC_0012.JPG

Tässä onkin sitten mun ”keräilyharvinaisuudet”! Kaikki mukit poistuneet myynnistä. Kaikki olen myös bongannut facekirppareilta! Vilijonkan hain aikanaan Raumalta ja kauppaan kuului myös kulho. Muumipapan hain Raisiosta, (kulhoa kuolaan edelleen) ja Pikku Myy on aikainen syntymäpäivälahja poikaystävältäni! (tuli samassa paketissa kuin Mörkö, Hosuli ja Poliisimestari) Näitä mukeja oon kuolannut jo kauan, ennen kuin edes varsinaisesti aloin keräämään yhtään mukia. Nämä vain pistivät silmiini siellä sun täällä, missä nyt näkyivätkin. (kuosit uusiin vastaaviin hahmoihin verrattuna ovat paljon kivemmat ) Näiden joukosta puuttuu vielä ruskea Nipsu muki, joka harmittavasti on päässyt jo kunnioitettaviin hintoihin. Taitaa jäädä se muki haaveeksi!

DSC_0026.JPG

DSC_0028.JPG

Tässä vielä nämä ihanuudet kulhoineen! Vilijonkka on ollut suurimmassa käytössä viimeaikoina. 🙂

DSC_0032.JPG

Toven juhla, Hiihtäen kera Herra Virkkunen ja muumitalo ovat ns. ”erikoismukeja” minulle, ja ne ovatkin saaneet aitiopaikat meidän kirjahyllyltä. Nämä eivät siis ole olleet käytössä. Virkkunen ja Toven juhlan olen saanut syntymäpäivälahjaksi, Muumitalomuki on oikeastaan poikaystäväni, mutta sain sen epävirallisena lahjoituksena! 😀 Äitini on ostanut sen hänelle lahjaksi.

DSC_0017.JPG

Muumimammamukini pääsi samaan kuvaan kannunsa kanssa. Mukin sain aikoinaan myös 18-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Kannu tuli ylioppilaslahjaksi kummeiltani.

DSC_0005.JPG

Muutto -sarjaa mun piti aikoinaan ruveta keräilemään. Kannun sain joululahjaksi kummeiltani (vuosi on painunut unholaan) ja sen jälkeen heiltä on tullut myös kaksi mukia (tässä kohtaa olen alkuperästä ensi kertaa epävarma) Sarjan kerääminen on kuitenkin hieman jäänyt, vaikka sen kuosi kaikista muumikuoseista kolahtaa eniten… Ehkä sitten joskus saan kasattua kokoon kuusi kuppia, kulhoa ja lautasta 😀 EHKÄ!!

DSC_0025.JPG

DSC_0030.JPG

Hattivattimukin ja ruskean Nipsun sallin itseni vielä ostavan. Muuten saa kyllä jo mukit riittää 😀 Ehkä keräily tulisi paremmin oikeuksiinsa jos mukini pääsisivät esille? Valitettavasti tällähetkellä niillä ei ole muuta paikkaa kuin kaapissa piilossa… esille pääsevät vain käytössä.

Noh, jokatapauksessa kulhoihin siirrytään! Hakusessa olisi ainakin Muumipapalle, Mymmelinäidille ja Tiuhdille ja Viuhdille kulhot… aika näyttää mistä tulevat 🙂

Käsi ylös kuka muu keräilee muumeja? Postausta saa linkittää! 🙂

(tulossa postaus myös muista muumiastioistani!)

 

– Laura

Puheenaiheet Höpsöä

MEIDÄN MUUTTO

Tää postausaihe on hautunut mielessä jo pienen ikuisuuden. Oikeastaan päätin kirjoittaa juuri tästä jo ennen kuin edes päätin taas aloittaa bloggaamisen! Tässä viikkojen kuluessa olen miettinyt miten sitä sitten yli vuoden takaisen muuton ja ensiasumisen fiilikset kokoaisi järkeväksi postaukseksi! Aika hankalaa, uskokaa pois! 😀

Miten me sitten päädyttiin muuttamaan poikaystäväni kanssa yhteen? No jotten hänen yksityiselämästään paljastaisi liikaa, kerron vain että olosuhteiden ja harrastuksen siivittämänä hän alkoi etsimään itselleen kämppää läheltä keskustaa. Samaan aikaan oma äitini heitti villisti ilmoille ksymyksen, että miten se meidän Laura mahtaisi pärjätä jo omassa kodissa? (no vastaus oli että loistavasti tietenkin, mitä muuta tällainen kontrollifriikki toivoisin kuin omaa tilaa ja jääkaappia??) 

Päädyttiin sitten vuokrattavien asuntojen nettipalstoille ja hetkellinen toivottomuus iski. Meidän kotiseudulta ei löytyisi meidän budjetille sopivaa kämppää…Hetkeksi haaveet yhteisestä kodista haudattiin kunnes äiti taas astui kuvioihin. Hän oli hieman järjestellyt asioita ja jutellut serkkuni ja tätini kanssa! Serkkuni myi silloin omaa kämppäänsä oman talonsa alta ja tätini lupasi ostaa sen itselleen jos menisimme hänelle vuokralle. Tätini ei halunnut ns. vieraita vuokralaisia, vaan suostui ottamaan meidät. Ei huono valinta, kohta 1v 3kk asuttu ja aina vuokra ajallaan maksettu! (vuokra on muuten 516€/kk ja neliöitä 56,9)

Kämppä on ollut meille unelmien täyttymys. Pohjaratkaisu on mielestäni paras mahdollinen, naapurit mukavia, enkä osaisi parempia toivoakaan, sijainti älyttömän hyvä ja mikä parasta, kaikki pinnat rempattu 2010-luvulla. (massiivinen sisustuspostaus luvassa!!) Tämä tuntuu nyt omalta kodilta ja vihdoin yli vuoden jälkeen tuntuu kuin tämä olisi vihdoin sisustuksellisesti ”valmis”. (ja pah 😀 )

Itse muutto oli viikon kestävä sekasortoinen häsellys.Voitte vain kuvitella miten paljon mun teki mieli raahata kaikki tavarat kerralla banaanilaatikoissa ja kirjoittaa niiden päälle mitä laatikoissa oli. Suunnitelma kuitenkin vesittyi siinä vaiheessa kun tavaraa vaan siirreltiin kaksi laatikollista päivässä niillä samoilla pahvilaatikoilla. Muutettiin lukion kakkosvuoden viimeisellä viikolla, eikä massiiviseen kertamuuttoon ollut mahdollista. Välillä pakkaamiseen olisi voinut käyttää myös sitä järkeä, mutta hinku omaan kotiin oli niin kova, että lähes ensimmäiseksi tuli muutettua kaikkea tyhmää. (esim vaatteet, jotka olisi ollut järkevintä viedä viimeiseksi??)

Kalustehankinnat tehtiin ennen muuttoa lähes kokonaan. Yksi ikean reissu tehtiin ja sieltä napattiin mukaan keittiön pöytä, kaksi tuolia, lipasto ja tietty sitten ne miljoonat tsiljoonat kupit, kipot ja kauhat! Tossa vaiheessa rakkaalta mamilta karkas mopo ja nyt yritän vaivihkaa päästä eroon käyttämättömistä keittiötarvikkeista ja astioista. (tällä hetkellä meidän taloudessa on noin 40 kahvikuppia…)

Ostin itse meille sohvan, äiti osti sängyn ja muut kalusteet oikeastaan raahautui kotoa mukana tai ostettiin kirppikseltä. Aikalailla tää asunto täyttyi mun tavaroilla, mitä nyt poikaystävällä on sitten vaatteet ja televisio… 😀 Aika pienillä hankinnoilla siis selvittiin loppujen lopuksi, tai ainakin oma kukkaro säästyi! 😀

Sisustusvimma on ollut aivan hullu! Kuinka monta sataa tuntia oonkaan miettiny mitkä verhot laitan kun vihdoin saan verhotangot seinään. Noh, eipä turhaan mietitty.Verhotangot saatiin seinään vuoden asumisen jälkeen, samoin vuoden jälkeen saatiin sängynpääty. Ikuisuusprojekti tämä sisustaminen on siis ollut. Ja joulu onkin se pahin vaihe…

Palatakseni taas siihen muuttoon! 😀 Muutto omaan kotiin toi paljon muutakin mietittävää kuin kalusteet ja astiat. Muutin ekaan omaan kotiin ja saman katon alle poikaystäväni kanssa. Elämässäni oli myös paljon muuta suurta edessä, mm. ylioppilaskirjoitukset. Aivan kesäloman alussa, heti muuton jälkeen arki oli totuttelemista ruuanlaittoon, kaupassa käymiseen ja siivoamiseen. Ennen oman huoneen siivoamiseen meni 15min ja ruokaa löytyi jääkaapista. Itse kokkaaminen ei ole ollut mulle koskaan vaikeaa, mutta uskokaa tai älkää, viikon ruokaostosten ja ruokien suunnittelu, tasapainoilu työn ja arjen välissä on aluksi aika hankalaa, koska kaikki on uutta. Kaupassa käyminen tuntui aluksi luonnottomalta, enkä uskaltanut tehdä suuria ostoksia, koska pelkäsin etten saanut niitä kassalla pakattua ajoissa tai jaksanut kantaa niitä kotiin! (haha,jälkeenpäin oikeasti nauran tälle jutulle, kaikkea sitä on joskus tullut pelättyä. Enkä vielä ikinä ole saanut ostettua niin paljon ruokaa, etten olisi kotiin saakka jaksanut kantaa! 😀 )

Omaan arkeen siirtyminen oli kyllä yllättävän helppoa. Rakastan näitä kotijuttuja ihan joka osa-alueelta. Pyykinpesu on yksi lemppareistani! Pari kuukautta muuton jälkeen kyllästyin asunnon vanhaan ja likaiseen pesukoneeseen ja ostin itselleni uuden! Ja se perfektionisti valtaa alaa myös pyykkäyspuolella. Iloitsin aikanaan suuresti nimenomaan omasta koneesta ja pyykinpesuaineista. Rakkaalla mamilla on tapana pestä kaikki pyykit yhdessä väreistä tai pesulappumerkinnöistä huolimatta samalla pesuaineella.Miten paljon olenkaan nauttinut siitä,kun olen saanut lajitella meidän pyykit tummiin ja vaaleisiin, sekä ostaa tummille, värillisille ja valkoisille pyykeille omat pesuaineet! (sairaudellani on monia puolia!) 😀

Kesätyölläni sain maksettua meidän kaikki ruokakulut ja poikaystäväni hoiti vuokran. Järjestelyt ovat edelleen samanlaiset ja ne ovat olleet meille parhaat. Vanhemmilla tulee käytyä edelleen päivittäin ja aloitin kesätöiden päättymisen jälkeen uudessa työpaikassa ja työskentelen siellä edelleen. 🙂

Taitaa siinä olla vuodatettuna kaikki tärkeä meidän muutosta! 🙂 Kaikenkaikkiaan tällaiselle omaa tilaa ja omia tavaroita rakastavalle persoonalle se oma koti on vaan niin hieno juttu,vaikka ikää olikin silloin vasta 17-vuotta! 🙂

Jäikö meidän muutosta kysyttävää? Kysykää ihmeessä tai kertokaa omia fiiliksiä ekaan omaan kotiin muuttamisesta! 🙂

 

– Laura

Koti Sisustus