Pikkuseikkoja

Teatteri Jurkka: Nora

Teatteri Jurkan loistavassa Norassa on kaksi Noraa, jotka täydentävät toisiaan ja pohtivat yhdessä ironisesti naisen asemaa, niin Ibsenin Nukkekodin aikana 1800-luvulla kuin meidän nykyajassamme. Näkökulma on rajattu Noraan ja tämän sisäisen maailman kuvaukseen, toisaalta myös näyttelijöiden Rosanna Kempin ja Kreeta Salmisen omiin ääniin.

Kemppi ja Salminen heittäytyvät Alma Lehmuskallion ohjaamaan esitykseen ja tekevät siitä erittäin fyysisen, liikkumattomuus ja energinen liike korostavat vuoroin toisiaan. Myös miehen roolia pohditaan The Revenant -elokuvan kautta: onko vakavasti otettavan miesnäyttelijän ryömittävä henkihieverissä pakoon karhua ja kaivauduttava alasti hevosen sisälmyksien väliin? Entä täytyykö naisen matkia tällaista roolia paljastaakseen sen naurettavuuden?

Kun Nora päätyy jättämään perheensä, viitataan näytelmässä kuuluisiin naisiin, jotka ovat tehneet saman, jos eivät itsensä vuoksi, niin uransa tai edustamansa aatteen vuoksi. Nora löytää itsensä tyhjästä hotellihuoneesta syömässä karkkia. Mutta mitä sen jälkeen? Tällä näytelmällä on yllättävä, hilpeän absurdiksi muotoutuva loppu.

Kutsu ennakkonäytökseen saatu blogin kautta. Kuva: Marko Mäkinen, 2018 / Teatteri Jurkka

Kansallisteatteri: Tainaron

Kansallisteatterin Tainaron perustuu Leena Krohnin romaaniin vuodelta 1985. Kati Outinen ja Aino Venna ovat hahmoja oudossa, hyönteisten hallitsemassa dystopiassa. Outinen kirjoittaa monologeissaan kirjeitä jollekin kaukana, kuvailee sopeutumistaan kummalliseen lohduttomaan maailmaan ja perhosen tavoin muuntautuu uuteen muotoon eri vaiheiden kautta. Venna soittaa kitaraa ja sanoittaa lempeällä äänellään tunnelmaa.

On vaikeaa ja ehkä turhaakin ymmärtää konkreettisesti, mitä tarinassa todella tapahtuu, ötököiden naksutellessa ja valojen syttyessä ja sammuessa. Essi Rossin ohjaaman näytelmän unenomainen, hidas tunnelma johdattaa rauhoittumaan tuntemattoman äärellä. Loppuvaiheessa esitys alkaa tuntua hieman itseään toistavalta vaikka onkin kestoltaan kompakti puolitoistatuntinen ja väliajaton.

Kutsu näytelmään saatu blogin kautta. Kuva: Kastehelmi Korpijaakko, 2018 / Kansallisteatteri

10.9.2018 eiksjoo

Elokuvasyksy on alkanut: salakinoja, teemanäytöksiä ja sing-along-leffoja

Nyt on hyvä hetki rakastaa elokuvia ja asua Helsingissä. Viime vuosikymmenten trendi sulkea leffateattereita on kääntynyt päälaelleen, uusia saleja avataan ympäri kaupunkia ja vanhoja on kunnostettu nykystandardeihin sopiviksi. Ainoa huoli on enää, mitä tapahtuu Orionille vuoden 2019 alussa, kun Kavi siirtää näytäntönsä uuteen keskustakirjastoon.

Myös itse elokuvaelämystä upgreidataan. Leffaan voi upottautua nojatuolin syvyyksistä tai parisohvalta, ja leffaeväiksi tarjotaan tapaksia, sushia, viiniä ja cocktaileja, kiitos Rivieran, Korjaamon ja Maximin. Helsingin Juhlaviikoilla puolestaan vilauteltiin maailmalla suosittua, kokemuksellista Secret Cinema –konseptia, jossa katsoja astuu osaksi elokuvan maailmaa. Korjaamo Kino ja 00100ENSEMBLE-kollektiivi järjestivät omien sanojensa mukaan Suomen ensimmäisen immersiivisen elokuvanäytöksen, joten olihan sitä kokeiltava.

Elokuisena perjantai-iltana asettelin naamion kasvoilleni ja nousin seuralaiseni käsikynkässä vastikään kunnostetun Bio Rexin aulaan muiden juhlapukuisten vieraiden seuraan. Kohotimme kuohuviinilasit huulillemme – illan teemana oli ohjaajamestari Stanley Kubrickin viimekseksi jäänyt teos Eyes Wide Shut.

Ajatus oli loistava, mutta jäi tällä kertaa harmillisen vaisuksi. ”Salakino” tuntui väärältä termiltä, sillä paikka oli alun alkaenkin tiedossa. Näytellyt kohtaukset jäivät teennäisiksi, näyttelijät haahuilivat siellä täällä, toistivat samoja kohtauksia yhä uudelleen, eivätkä juuri ottaneet yleisöön kontaktia. Seurasin näyttelijöitä ja odotin pitkästyneenä, että tapahtuisi jotakin, turhaan. Vaikuttavin ja teatraalisin hetki tuli vasta juuri ennen elokuvan alkua, kun näyttelijät simuloivat viitoissaan salaseuran kokoontumista. Jos kuitenkin elämyksellisyydestä puhutaan, olen edelleen kokenut mennen tullen suurimmat elokuvaelämykseni Sodankylän elokuvajuhlien yöttömässä yössä.

Sen sijaan itse elokuva oli upeampi kuin olin edes muistanut. Teki hyvää nähdä se uudelleen ja ymmärtää, millä tarkkuudella ja intensiteetillä Kubrick rakentaa Eyes Wide Shutissa kuvaa pariskunnan hienon hienoista jännitteistä ja mustasukkaisuuden synnystä sekä risteyttää kuvitellut ja todelliset tapahtumat toisiinsa. On myös mainittava, että Salakinon seuraavan päivän näytökseen osallistunut ystäväni pääsi osallistumaan näyttelijöiden luomiin hetkiin paljon enemmän ja koki illan aivan erilaisena ja erittäin onnistuneena.

Myös huolellisesti entisöity Bio Rex on upeampi kuin koskaan. Korjaamo Kino pyörittää siellä jatkossa viikonloppuisin elokuvanäytöksiä. Leffakansa saa iloita, kun tilausteatterina toimineeseen teatteriin pääsee nyt viikoittain! Kokemuksellisia elokuvailtoja puolestaan on syksyn aikana tarjolla lisää esim. Rivieran syyskuisissa Spice World -illoissa, joissa soitetaan Spice Girlsiä, palkitaan paras asu ja katsotaan Spice World: The Movie; Kulttuuriareena Glorian Star Wars -aiheisessa, Secret Cinema-konseptia toteuttavassa Mission in Jedha -illassa lokakuussa sekä Orionin perinteisissä karaoke-näytöksissä, joita tänä syksynä edustavat kulttiklassikko The Rocky Horror Picture Show sekä Suomifilmi Sing Along.

Kutsu Salakinon Eyes Wide Shut -elokuvaan saatu blogin kautta. Kuvat Bio Rexistä: Tuomas Uusheimo / Amos Rex, 2018