”They worship everything and they value nothing”, kuvaa La La Land -musikaalin toinen päähenkilö huvittuneena Los Angelesia ja Hollywoodia. Enkelten kaupunki ja erityisesti sen elokuvastudiokaupunginosa ovat Damien Chazellen uudessa elokuvassa yhtä keskeisessä osassa kuin sen päähenkilöt. Vastikään historiallisesti seitsemän Golden Globe -palkintoa voittaneelle elokuvalle povataan menestystä myös tämän vuoden Oscar-gaalassa.

La La Land kumartaa Hollywoodin kulta-ajan musikaaleille, elokuville yleisesti sekä vanhan ajan jazzmusiikille. Sen on kiitelty herättävän eloon jo kuolleeksi haukutun musikaaligenren. La La Land hyödyntää taidokkaasti perinteisten musikaalien konventioita, sekä arvostaen että huumorilla. Mukana on kaikkea, mitä odottaa saattaa: joukkotanssia, duettoja, unelmoivia yksinlauluja, steppauskohtauksia, ympyränä pienenevää kamerakuvaa, hieman yllättäen jopa vanhoista musikaaleista tuttuja kohtauksia, joissa päähenkilöt leikataan irti ympäristöstään ja sijoitetaan neonvalojen ja keinotekoisten lavasteiden ääreen.

Emma Stone esittää elokuvassa näyttelijän työstä kahvilan kassalla haaveilevaa Miaa, Ryan Gosling on kunnianhimoisia suunnitelmia hautova jazz-pianisti Sebastian. Pakollinen romanssi on toteutettu nykykatsojan silmille sopivan arkisesti. Pääparista selkeästi hehkuvampi osapuoli on Mia, Emma Stonen hurmaavan ilmeikkyyden ansiosta, mutta myös Gosling esittää onnistuneesti hieman kömpelösti kommunikoivaa taiteilijasielua. Vaikka Sebastian vaikuttaa ensin olevan ehdottomin mielipiteissään, osoittautuu Mia vielä suuremmaksi idealistiksi, vaikka toisaalta juuri Sebastian usuttaa häntä tarttumaan omaan unelmaansa.

Chazellella on selvä intohimo rytmiin ja jazziin, mikä näkyy myös ohjaajan kahdessa aiemmassa pitkässä elokuvassa; niistä Whiplash (2014) voitti Oscarin leikkauksesta, äänityksestä sekä miessivuosasta. La La Land loistaa aina hienosta kameratyöstä ja lavastuksesta musiikkiin ja koreografiaan. Sekä Whiplashin että La La Landin musiikki on säveltäjä Justin Hurwitzin käsialaa.

Vaikuttavasta elokuvasta alkaa väkisinkin etsiä heikkoja kohtia ja toki niitä juonesta löytyy, mutta pienet epäloogisuudet voi antaa anteeksi, kun kyse on kuitenkin viihteellisestä ja komediallisesta musikaalista. Musikaalien lisäksi La La Landissa näkyy vahvasti yhden romanttisten elokuvien suurimman klassikon, Casablancan, vaikutus, kun tunteita pursuavat muistot tiivistyvät yhteen surumieliseen kappaleeseen.