Tämä sarja oli lähellä mennä ohitseni, mutta sitten törmäsin siihen sattumalta Netflixissä etsiskellessäni jotain kevyttä ja kivaa katsottavaa. Joe Swanbergin draamakomediasarja Easy kertoo chicagolaisten ihmisten arjesta ja ihmissuhteista. Jokainen jakso toimii itsenäisenä tarinana, mutta tarinalinjat myös risteävät osittain toistensa kanssa. Mukana on tuttuja kasvoja, mm. Orlando Bloom, Malin Akerman ja Jane Adams.

Jaksot esittelevät ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Yksi pariskunta elvyttää vanhaa suhdettaan, toinen taas todistelee, ettei perheenlisäys muuta aiempaa vauhdikasta elämää. Nuori nainen tapaa uuden potentiaalisen kumppanin, toinen puolestaan on lopettamassa parisuhdettaan. Mukaan on saatu hilpeästi nykyajan ilmiöitä: Tinderin käyttöä, mikropanimon pyörittämistä, vegaanista ruokavaliota, somejulkisuutta ja selfieitä.

Mutta ennen kaikkea sarjassa on puhetta, paljon puhetta. Easy perustuukin pitkälti jatkuvaan dialogiin henkilöhahmojen välillä. Puhumisen myötä on helpompi ymmärtää keskustelukumppaniaan, ja erityistä sarjassa onkin sen mukavuus. Perinteisiin kerronnan kaavoihin kangistuneena huomaa itsensä nopeasti kyyniseksi odottaessaan erimielisyyksien ja väärinymmärrysten johtavan konfliktiin. Konfliktia ei nimittäin koskaan tule, vaan päähenkilöt kuuntelevat myös eriävää näkökulmaa, mukautuvat muuttuneeseen tilanteeseen ja pyrkivät löytämään molempia tyydyttävän ratkaisun.

Easy muistuttaa, että asioista tosiaan voi puhua ja sen kautta löytää yhteisymmärryksen. Kuinka toivoa herättävä, hyvänmielen sarja! Arki ei ole aina helppoa, mutta kyse on asenteesta: asioista voi päättää tehdä itselleen helpompaa. Easy valaa uskoa ihmisen hyvyyteen, ja sitä ehkä tarvitaan erityisen paljon juuri näinä aikoina.