”There is a kind of sadness in not wanting the things that give so many other people their life’s meaning.”

Kun kanadalainen kirjailija Sheila Heti pohtii neljänkympin lähestyessä, tahtooko hän lasta, joskin varsin skeptisesti, hänen käytännöllinen miehensä ehdottaa, että hän kirjoittaisi aiheesta kirjan – miettiihän hän asiaa jatkuvasti ja puhuu siitä suunnilleen jokaisen tapaamansa henkilön kanssa. Heti noudattaa neuvoa ja kirjoittaa romaanin äitiydestä. Motherhood ei kerro äitinä olemisesta vaan yhden naisen päätöksentekoprosessista ikävuosien 36–39 aikana: tahtooko hän olla äiti vai ei.

”It is often said that whether or not to have children is the biggest decision a person can make. That may be true, but it also doesn’t mean anything. A decision happens in the private mind of one. It is not an action.”

Oikeastaan kaikki edellä kuvailtu tapahtuu kirjassa, jonka minämuotoista päähenkilöä ei esitellä nimeltä, mutta on selvää, että hän on enemmän tai vähemmän kirjailija itse. Hetin vuosi sitten julkaistu, päiväkirjamainen teos on mielenkiintoinen tyylisekoitelma romaania ja esseetä.

”I fear that without children, it doesn’t look like you have made a choice, or that you’re doing anything but just continuing on – drifting. – – Yet there is a positive thing that is being lived and chosen by those who don’t want children. But how can we say what that is, when parents feel they have lived it too, and that they know it well? Yet many of them lived it without choosing it, or lived it while knowing it was going to end.”

Heti hakee itselleen vastausta kaikin mahdollisin keinoin. Hän keskustelee ystäviensä, tuttaviensa ja kirjakiertueella sattumalta tapaamiensa ihmisten kanssa, heittää kolikoita ja tapaa ennustajia. Hän käy läpi uniaan, lukee historiallisia ja uskonnollisia tekstejä ja seuraa kuukautiskiertoaan. Hän elää arkeaan miehensä kanssa, muotoilee ajatuksiaan ja kirjoittaa.

”Every time I hear that a friend is having a baby, I feel like I’m being cornered by looming force, more trapped still. – – Certainly I am happy for them, but I am miserable for the rest of us – for that absolute kick in the teeth, that relieved and joyful desertion. When a person has a child, they are turned towards their child. The rest of us are left in the cold.”

Hei löytää oman vastauksensa vähitellen, henkilökohtaisen tarinansa ja ajan kulumisen kautta. Samalla hän luo tarinan kolmen sukupolven naisista, heidän kunnianhimostaan ja syvällä sisällä piilevästä surullisuudestaan. Ylemmällä tasolla teos pohtii naisen asemaa yhteiskunnassa, ympäristön odotuksia, merkityksen hakemista elämään ja taiteilijuutta, erityisesti kirjoittamista.

”Will I be one of those women, who, at forty, suddenly wants a baby? No one wants to be one of those women – to realize what you want when it’s practically too late. Who wants to be seen by the world as having been wrong about such a basic thing? – – I know that forty is just an idea in the mind – a finnish line that isn’t one. Yet I crave a finnish line, just to stop thinking about this. When I hear about women having babies over forty, I feel a sinking in my chest. Won’t this time-period ever end?”

New York Times nimesi viime vuonna Sheila Hetin mm. Rachel Cuskin, Elena Ferranten ja Zadie Smithin rinnalla osaksi naisten joukkoa, joka vie 2000-luvun kirjallisuutta uuteen suuntaan. Motherhood  on Hetin seitsemäs teos. Voisi odottaa, että tämä teos vielä suomennetaan, onhan aihe tärkeä. Erilaiset tarinat muistuttavat, että ei ole pakko automaattisesti solahtaa samaan muottiin muiden kanssa eikä ole yhtä oikeaa tapaa elää.

”If something can be debated endlessly and without resolution, it cannot matter. The things that cannot be debated are the things that matter most. For some, it cannot be debated whether they will have a child, but for those for whom it can be debated, it’s probably a fine life either way. – – ”